Tiivistä tukea asumiseen

Tärkeä osa suomalaista asunnottomuuden torjuntaa on kotiin annettava matalan kynnyksen tuki. Jatkossa pyritään myös aiempaa pienempiin asumisyksiköihin.

Image

Nykyinen hallitus pyrkii puolittamaan asunnottomuuden vuoteen 2023 mennessä ja poistamaan sen vuoteen 2027 mennessä. Asunnottomana on tällä hetkellä noin 4 500 henkeä, joista pitkäaikaisasunnottomia noin tuhat.

Valtion, keskeisten kaupunkiseutujen, palveluntuottajien ja järjestöjen kesken on käynnissä yhteistyöohjelma. Sen tavoitteena on lisätä kohtuuhintaisten ja valtion tukemien asuntojen tarjontaa asunnottomille ja vahvistaa asunnottomuustyötä ja siihen liittyvää osaamista kuntien peruspalveluissa. Ohjelmalla halutaan myös parantaa asumisneuvonnan saatavuutta ja vakiinnuttaa toimijoiden yhteistyö erityisesti kunta- ja aluetasolla. Pääperiaate on asunto ensin.

”Lähtökohdasta olen aivan samaa mieltä, mutta asunnottomuustyön pitäisi olla intensiivisempää”, sanoo Peter Fredriksson, johon suomalainen asunnottomuutta torjuva työ pitkälti henkilöityy.

Asunnottomien määrä putosi kahdeksassa vuodessa 10 000:sta 4 300:aan.

Fredriksson on ympäristöministeriön pitkän linjan asunnottomuusasiantuntija, jonka virkakaudella rakennettiin kahdeksassa vuodessa valtion ja kaupunkien yhteistyönä 3 000 uutta asuntoa asunnottomille. Asunnottomien määrä putosi 10 000:sta 4 300:aan, ja pitkäaikaisasunnottomien määrä suli kolmasosaan.

Fredriksson eläköityi 2017, mutta Y-Säätiö ja viisi kaupunkia palkkasivat hänet viime kesänä koordinoimaan ja vauhdittamaan asunnottomuuden puolittamista ja poistamista.

Nyt hänellä on työn alla uusi, vaikuttavuusinvestointiin perustuva Asunnottomuus-SIB -hanke. Tavoitteena on saada neljän seuraavan vuoden aikana tuhat uutta asunto ensin -periaatteella toimivaa, hajasijoitettua ja kohtuuhintaista ARA-vuokra-asuntoa asunnottomille ja asunnottomuuden riskiryhmässä oleville. Heille myös kohdennettaisiin nykyistä yksilöllisempää ja monipuolisempaa tukea asumisen onnistumiseksi. 

Tämän kaiken on tarkoitus toteutua viiden kaupungin, ministeriöiden, yksityisten ja institutionaalisten sijoittajien, vuokra-asuntojen omistajien ja palveluntarjoajien yhteistyöllä.

Peter Fredrikssonin mukaan erillisiä, isoja asumisyksiköitä ei pitäisi enää rakentaa kuin satunnaisesti.

Fredrikssonin mukaan erillisiä, isoja asumisyksiköitä ei pitäisi enää rakentaa kuin satunnaisesti. Asuntojen tulisi sen sijaan löytyä hajasijoitettuina normaalista vuokra-asuntokannasta integroituneena normaaleihin yhteisöihin, kaupunginosiin ja elämään.

”Mutta kotiin vietävän tuen pitäisi siinä tapauksessa olla jalkautuvaa, nopeaa ja intensiivistä.”

Kun Fredriksson toimi Iso-Britanniassa Theresa Mayn hallituksen asunnottomuusohjelman kansainvälisenä asiantuntijana, hänen mielessään alkoi hahmottua asunnottomuustyössä toimiva kolmen työntekijän malli: yhden työntekijän tulee olla omatyöntekijä- ja kiinnipitäjä-tyyppinen henkilö, joka tuntee asunnottoman ja keskittyy häneen. Toisen työntekijän tulee hallita talous- ja velkaneuvonta. Kolmanneksi tarvitaan vertaistukea.

Uudenlaiseen asumisyksikköön tulee asuntojen lisäksi esimerkiksi opetuskeittiöt ammattiin opiskelua varten.

Fredriksson tervehtii ilolla yhtä aivan uutta ilmiötä suomalaisessa asunnottomuustyössä: ihminen halutaan kiinni työhön. Y-Säätiön ja Demos Helsingin kehittämässä Uuras-konseptissa ihmisiä palkataan oman asuinkiinteistön siivous- ja kunnostustöihin.

Fredrikssonilla on hyviä kokemuksia myös helsinkiläisen kuntouttavia asumispalveluja tarjoavan Suoja-Pirtti ry:n työllisyystoimista. Rukkilan asumisyhteisössä Malminkartanossa on saatu ruohonleikkuutoiminnan kautta palkkatyöllistettyä nuoria. 

Suoja-Pirtti suunnittelee käynnistävänsä yhdessä Uuras Oy:n ja Takuusäätiön kanssa uudenlaisen asumisyksikön Siltakylään.

”Taloon tulee asuntojen lisäksi esimerkiksi opetuskeittiöt ammattiin opiskelua varten. Toivottavasti sitä päästään rakentamaan vuoden kuluttua.”

A-klinikkasäätiön Stea-rahoitteisen Völjy-toiminnan työntekijät Tampereella tarjoavat suonensisäisiä huumeita käyttäville asiakkailleen Fredrikssonin peräänkuuluttamaa kotiin vietävää, yksilöllistä asumisen tukea. Se on usein hyvin konkreettista ja sisältää melkein mitä vain kodin perustamiseen ja kotona selviytymiseen liittyvää, esimerkiksi siivousapua, asumiskuluihin liittyvien haasteiden selvittämistä tai ludeongelman selättämistä. 

Tämän kaiken tarkoituksena on torpata isompi ongelma: häätö, joka uhkaa, kun asukkaalla on vuokra maksamatta, hän aiheuttaa häiriöitä ympäristössä eikä pysty huolehtimaan kodin kunnossapidosta.
Työote on haittoja vähentävä, traumatietoinen ja kiinni pitävä.

Asiakkaisiin on tärkeä luoda sellainen vuorovaikutussuhde, että asiakas uskaltaa luottaa työntekijöihin.

”Monen toimintakyky on erittäin heikko, sillä päihderiippuvuuden lisäksi henkilöllä saattaa olla psyykkisiä, neuropsykiatrisia ja traumojen aiheuttamia oireita, jotka vaikuttavat päivittäiseen elämään. Emme ajattele, että asiat jäävät hoitamatta välinpitämättömyyden takia. Näemme, että asiakas ei vain kykene omin avuin muuhun juuri nyt”, sanoo kehittämiskoordinaattori Anne Ovaska Völjystä.

Völjyn tavoitteena on, että asukkaat pystyisivät pitämään asuntonsa ja asumaan mahdollisimman itsenäisesti. Hankkeen 3,5 työntekijällä on vuodessa noin 50 asumisen tuen asiakasta. Kotiin vietävän tuen lisäksi Völjyn päivätoiminta on avoinna neljänä iltapäivänä viikossa. Silloin voi tulla hoitamaan myös asumiseen liittyviä asioita ilman ajanvarausta.

On tärkeä luoda asiakkaisiin sellainen vuorovaikutussuhde, että asiakas uskaltaa luottaa työntekijöihin ja päästää heidät asuntoonsa auttamaan. Asiakkaan pitää kokea olevansa turvassa.

Pankkitunnusten puuttuminen on erityisen hankalaa, sillä yhteiskunta toimii pitkälti niiden varassa.

Palvelujärjestelmästä johtuen asiakkaiden asioiden eteenpäin vieminen saattaa olla hidasta. Tämä on Ovaskan mukaan näkynyt erityisesti helmikuussa alkaneen ESR-rahoitteisen Tykö-hankkeen toiminnassa. Tykö on vielä pidemmälle jalkautuvaa työtä, jossa pyritään tavoittamaan ja auttamaan asumisen kanssa ongelmiin joutuneita henkilöitä vierellä kulkevan työn keinoin.

”Monet Tykö-hankkeen asiakkaat ovat asunnottomia, eikä heillä välttämättä ole henkilöpapereita, puhelinta, puheaikaa tai pankkitunnuksia. Pankkitunnusten puuttuminen on erityisen hankalaa, sillä yhteiskunta toimii pitkälti niiden varassa.”

Ovaskan mukaan Tampereella huumehoidon ajanvaraukset ruuhkautuvat ja pitkittyvät ajoittain pahasti. Välillä on ollut vaikea saada kiinni sosiaalityöntekijöitä, jotka voisivat tehdä virkapäätöksiä. 

Vuokranantajan edustajaa tavataan säännöllisesti. Näin pulmiin päästään nopeasti kiinni.

Tampereen kaupungilla on kuitenkin vahva tahtotila asunnottomuustyössä. Vuoden alussa on käynnistynyt valtionavustuksella Asumisen tukea nopeasti, joustavasti ja lähelläsi -hanke, jotta vaikeimmin asutettavien asuminen saadaan onnistumaan nykyistä paremmin. Joidenkin sosiaalityöntekijöiden työnkuvaa on muutettu siten, että he ovat helpommin ja nopeammin tavoitettavissa.

Vuosien mittaan on Völjyn ja Tampereen Vuokra-asunnot Oy:n kanssa on rakentunut hyvä yhteistyö. Yhteisiä asiakkaita on parikymmentä. Ovaskan mukaan erinomainen käytäntö on, että Völjyn työntekijät ja vuokranantajan edustaja tapaavat noin säännöllisin väliajoin. Näin esimerkiksi vuokranmaksuongelmiin ja muihin pulmiin päästään nopeasti kiinni.

Oulun kaupunki on käynnistänyt tammikuussa Asunnottomien sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämishankkeen (Aste). Oulu on yksi niistä kunnista, jotka ovat sitoutuneet hallituksen yhteistyöohjelmaan asunnottomuuden puolittamiseksi vuoteen 2023 mennessä.

Hankkeen kohderyhmänä ovat 18–30-vuotiaat asunnottomat, erityisesti suonensisäisiä huumeita käyttävät nuoret sekä Kenttätien palvelukeskuksessa asunto-osastolla tai yhteismajoituksessa asuvat nuoret.

Hankkeen aikana kehitetään kohtaamispaikka Huilin toimintaa. Muun muassa aukioloaikoja on jo laajennettu asiakkaiden toiveiden mukaisesti. Lisäksi hanke tekee jalkautuvaa työtä keskustassa ja lähiöissä etsien asiakkaita, jotka eivät ole tällä hetkellä minkään palvelun piirissä.

Avainsana on yksilöllinen tuki asiakkaan tarpeen mukaan.

”Heistä moni on lastensuojelun jälkihuollon jälkeen tukiverkon ulkopuolelle jäänyt yli 25-vuotias. Heitä on kyllä yritetty aiemminkin tavoittaa, mutta jostakin syystä he eivät ole halunneet palveluita”, sanoo Aste-hankkeen projektipäällikkö Katja Karppinen.

Hankkeen aikana tuotetaan tiivistä asumisen tukea hankkeen aikana asutetuille henkilöille yhteistyössä kaupungin omien palveluiden ja järjestöjen kanssa. Apu on kaikenlaista asumisen tukea alkaen siivouksen ohjauksesta aina neuvontaan ja päihteiden käytön hallintaan.

”Avainsana on yksilöllinen tuki asiakkaan tarpeen mukaan. Lisäksi kehitämme asiakaslähtöisiä, asunto ensin -periaatteet huomioivia sosiaali- ja terveyspalveluja. Ajatuksena on, että hankkeen päätyttyä palvelut olisivat osa normaalia kaupungin palvelutarjontaa.”

Karppisen mukaan asiakkaiden tavoittaminen on hankkeen suurimpia haasteita. Tämän vuoksi hanke on vahvasti esillä myös sosiaalisen median kanavissa, kuten Facebookissa, Instagramissa, Snapchatissa ja Wickr Me:ssä. 

Hanke on vielä alkuvaiheessa, ja asiakkaat ovat olleet sitoutuneita ja halukkaita ottamaan vastaan tukea työntekijöiltä. Karppisen mukaan se, että työntekijöitä halutaan rinnallakulkijoiksi, kertoo, että hankkeessa tehdään oikeita asioita.

”Monesti se, että ollaan ihmisiä ihmisille, saa ihmiset tukeutumaan meihin. Kaikki lähtee kohtaamisesta. Työntekijät eivät voi olla tässä puolivaloilla mukana.”

Myös työntekijöistä täytyy pitää huolta

Tampereen Völjyssä hyviin työkäytäntöihin kuuluu, että työntekijät pitävät työpäivän päätteeksi purkuhetken. Yhdessä käydään läpi, mitä asiakkaiden kanssa on tehty ja sovittu. Myös työn nostattamista tunteista ja ajatuksista puhutaan.

Työntekijöille on tarjolla työnohjausta ja jatkuvaa koulutusta traumatietoisesta työotteesta. Työtä myös reflektoidaan työpajoissa.

Meidän pitää jumpata asioita keskenämme ennen kuin menemme asiakkaan luokse.

”Pyrimme järjestämään muutaman kerran vuodessa pidemmän työpajan, jossa tarkastellaan työn merkityksellisyyttä ja hyviä käytäntöjä. Mietimme yhdessä, miten saamme käytännössä työmme toimimaan. Samalla työntekijät oppivat myös tuntemaan toisensa paremmin”, sanoo kehittämiskoordinaattori Anne Ovaska.

”Meidän pitää jumpata asioita keskenämme ennen kuin menemme asiakkaan luokse. Tilanteet saattavat olla kodeissa ennakoimattomia, jolloin pitää pystyä improvisoimaan. Rakenteiden tulee olla kunnossa ja työntekijöiden luottaa vahvasti toisiinsa. Bändin pitää oikeasti toimia sillä hetkellä, kun ollaan esiintymässä.”

Teksti Ulla Ojala
Kuvitus Anna Makkonen

Artikkeli on julkaistu Tiimi-lehdessä 3/2021.

Pieni pyyntö sinulle: auta meitä saamaan enemmän näkyvyyttä päihdetyölle. Pyydämme, että tilaisit Tiimin printtiversion. Tilausmaksu on vain 25 euroa vuodessa, ja sillä saat painetun lehden suoraan kotiisi tai työpaikallesi viisi kertaa vuodessa. Tilauslomakkeen löydät tämän sivun alalaidasta. Tervetuloa Tiimin lukijaksi!

 

Muokattu viimeksi 22.06.2021.

Tiimi-lehti

Tilaa Tiimi-lehti kotiin tai työpaikalle!

Auta meitä saamaan päihdetyölle mahdollisimman paljon näkyvyyttä. Tilausmaksu on vain 25 euroa vuodessa, ja sillä saat painetun lehden suoraan kotiisi tai työpaikallesi viisi kertaa vuodessa.

Ovatko osoite- tai laskutustietosi muuttuneet? Päivitä tietosi tästä

Tilaa Tiimi-lehti