Ria Böök larppaa tutkiakseen tunteita

Psykiatrisella avo-osastolla numero 12 on aivan tavallinen perjantai-iltapäivä. Osaston yhdessä huoneessa istuu läheisriippuvuudesta kärsivä Pekkis ja hänen huonetoverinsa pohtimassa, mitä he tekevät, jos huonetoveri kotiutetaan. Pohdinnan keskeyttää osastolle leviävä karmea haju, jota seuraa hoitajan käsky lähteä ulos, jotta osasto saadaan tuuletettua. 

Eräs osastolla oleva onnistui yllyttämään toisen, hänet, joka on toisten ehdotuksille ja vaikutuksille kovin altis, laittamaan mandariinin mikroon. Kun asukkaat palaavat takaisin osastolle, löytää Pekkis kirjeen seurustelukumppaniltaan: ”Hei rakas, mä rakastan sua, mutta tää ei voi jatkua näin, jonkun täytyy muuttua.” Pekkiksen maailma romahtaa.

Muutamaa viikkoa myöhemmin sama ihminen, joka osastolla 12 itki lohduttomasti hylkäämisen kokemustaan, epäröi erään asunnon ovella. Tällä kertaa hänen nimensä on Jonte ja hän on juuri saapunut katkolta. Hän on ollut raittiina 2 kuukautta, 3 viikkoa ja 2 päivää.

Oven takana juhlitaan Jonten parhaan ystävän syntymäpäivää. Jonte pohtii ovella, miten hän voi mennä suoraan katkolta bileisiin, joiden sankari ja muut vieraat käyttävät runsaasti alkoholia.

Mistä on kyse? Miten sama ihminen voi elää kahta näin erilaista elämää ja tulla kutsutuksi eri nimillä? 

Jonte ja Pekkis eivät ole oikeita ihmisiä vaan roolipelihahmoja, ihminen hahmojen takana on Ria Böök, 39-vuotias ohjelmistokehittäjä. Pekkis ja Jonte ovat Böökin hahmoja Säröt-hankkeen liveroolipeleissä.

Böök on kokenut larppaaja ja suunnittelee ja vetää vapaa-ajallaan itsekin liveroolipelejä. Hän näki sosiaalisessa mediassa Säröt-hankkeen mainoksen, jossa etsittiin pelaajia, ja päätti osallistua kahteen ensimmäisen peliin: psykiatrian avo-osastolle sijoittuvaan Osasto 12 -larppiin ja kotibileisiin sijoittuvaan Katkon jälkeen -peliin.

Halusin tietää miltä mielenterveys pelin keskiössä tuntuu.

Böök on itse mielenterveyskuntoutuja ja hänellä on masennuslääkitys. Masennus on nykyään hallinnassa ja Böök kokeekin olevansa vahvoilla omien tunteidensa kanssa. Siksi hän halusi lähteä pelaamaan larppeja, joissa käsiteltäisiin omastakin elämästä tuttuja tunteita, ikään kuin saadakseen varmuuden mitä teemat hänessä herättävät. 

”En ole koskaan ollut osastolla, mutta halusin käsitellä sellaisia asioita, joita olen pohtinut ja miettiä sitä, miltä minusta tuntuu käsitellä niitä. Halusin tietää, miltä mielenterveys pelin keskiössä tuntuu.”

Rian hahmolla Pekkiksellä oli Osasto 12 -pelissä valtava tarve tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi. Hahmo opiskelee kasvatustiedettä, mutta läheisriippuvuus vaikeuttaa gradun valmistumista ja ahdistaa häntä entisestään. Lukuisten hylkäämisen kokemusten vuoksi hän on joutunut useamman kerran psykoosiin ja osastolle.

Pelissä pahin oli jo ohi, Pekkis ei ollut enää psykoosissa ja hänen mielialansa alkoi tasoittua. Hänelle osasto oli turvallinen ja hyvä paikka olla.

Pelin aikana hän kuitenkin pelkäsi huonetoverin menettämistä ja seurustelukumppanin jättämä kirje sai hänet poissa tolaltaan. Pekkis koki tulleensa hylätyksi, jälleen kerran. Ria Böökille pelin voimauttava kokemus syntyi, kun huonetoveri lohdutti Pekkistä tämän saatua kirjeen. 

”Oli tosi tärkeä hetki, kun koin, että minut jälleen hylätään. Ja se, kun Pekkiksen huonetoveri sanoo: ’mä voin olla sulle toi tyyppi, mä oon tässä’. Se käänsi tilanteen taas positiiviseksi: että tämä ihminen on tässä, vaikka joku muu lähtikin.”

En voi suojella itseäni muulla tavoin kuin sanomalla ei.

Katkon jälkeen -larpissa Böökin pelaama hahmo joutui suoraan katkolta tilanteeseen, jossa hän on osana ystäväpiiriä, jonka ydinporukkaa hän on aina ollut. Mutta kaikki muut juovat, hän ei. 
Hän joutuu käymään itsensä kanssa keskustelun, voiko enää olla osa porukkaa. Vaikeimpana kaikesta Jonte joutuu kertomaan exälleen, ettei voi olla hänen kanssaan – vaikka haluaisikin – jos tämä juo.

Pelissä Jonte käy eräänlaista kauppaa entisen seurustelukumppaninsa kanssa tämän anellessa, että hän joisi vain ihan vähän, jos Jonte ottaisi hänet takaisin. Jonte joutuu pohtimaan rajanvetoa ja sitä, kuinka ehdoton hänen täytyy olla suojellakseen itseään ja omaa päihteettömyyttään.

Pelin lopussa ollaan tilanteessa, jossa entinen seurustelukumppani näyttää jo tehneen päätöksen jättää juominen ja lähteä Jonten matkassa kotiin, mutta tarttuu viime metreillä alkoholiin ottaakseen sen viimeisen hörpyn. Tämä saa Jonten ymmärtämään, ettei suhde tule toimimaan. 
”Kaupankäynnin hetki pelissä oli tilanne, joka ei ollut improvisoitua. Olen käynyt sen keskustelun aikanaan hyvän ystävinäni kanssa, joka käytti huumeita”, avaa Böök toisen pelinsä tärkeimmän hetken henkilökohtaista taustaa.

”Pelissä se oli sellainen tilanne, että tämä oli ainoa oikea ratkaisu. Kohtauksesta nousseet ajatukset ja tunteet vahvistivat päätöstä, että tämä on se ainoa oikea ratkaisu myös oikeassa elämässäni. En voi suojella itseäni muulla tavoin kuin sanomalla ei ja kertomalla toiselle, että sinun pitää valita minut tai päihteet.”

Näissä peleissä ei ole voittajia.

Säröt-larpit keskittyvät tunnetiloihin ja dialogiin. Peleissä mielenterveys nostettiin teemaksi sen sijaan, että se olisi ollut vain sivujuonne yhden hahmon kautta. Böökin mukaan vetovoima pelaamiseen tulikin vahvasta dialogista ja emotionaalisesta kokemuksesta. 

”Näissä peleissä ei ole voittajia. Itse haen kokemuksia, joissa voin ajatella laatikon ulkopuolelta ja saada itseni ja muut ihmiset ajattelemaan. Koin dialogin kautta voivani auttaa muita rooleja pelaavia hahmoni ja oikean elämän tuomilla kokemuksilla. Tällaisen larpin kautta voin auttaa muita ymmärtämään tiettyjä mielenterveyden haasteita.”

Larpin kautta voin auttaa muita ymmärtämään tiettyjä mielenterveyden haasteita.

Molemmat pelit nostivat esiin vahvoja tunteita myös pelin aikana. 

”Katkon jälkeen -pelin alussa seisoin siinä kädet kainaloissa ja minulle tultiin tunkemaan lasia käteen. Minä vaan tungin käsiä kainaloon mutisten, etten tartte. Siitä tuli tosi vaikea olo itselle ja silloin en ollut edes vielä niin syvällä larpissa. Loppua kohti tuli vielä vaikeampi olo henkisesti.”

Vaikeista tunteista huolimatta, tai ehkä niiden tähden, Böök toteaa larppien antaneen hänelle ymmärryksen siitä, että hän on toipunut omista kokemuksistaan ja mielenterveyden haasteistaan aika hyvin. 

”Osasto 12 -larpissa hienointa oli se, että se ei sitten lopulta tuntunut oikeastaan miltään, henkilökohtaisella tasolla pahalta. Se oli minulle larppi, jossa tuli pohdittua asioita, mutta ei siellä tullut esiin mitään isoja juttuja, jotka olisivat sattuneet.”

Säröt-taidenäyttely järjestetään keväällä 2021 koronatilanteen rauhoituttua. Aarni Lehdon ottamat valokuvat larpeista muodostavat Kerttu Lehdon tilataiteen ja kerättyjen kertomusten kanssa mielenterveydestä, riippuvuudesta ja omaisen kokemuksista kertovan kokonaisuuden. Näyttelyn teokset sanoittavat ja kuvittavat vaiettua, nostavat jalustalle sen mistä ei puhuta ja osallistavat näyttelyvieraan pohtimaan omia näkökulmiaan aiheeseen.

A-klinikkasäätiö toimi Säröt-hankkeen yhteistyökumppanina. Lue lisää hankkeen roolipeleistä 18.2. ilmestyvästä Tiimi-lehdestä. 

Teksti: Annuska Dal Maso, Kuva: Aarni Lehto