Nuolen ovi aukeaa aina nuorille

Asunnottomia nuoria auttavan Nuolen ovi aukeaa päihtyneillekin nuorille eikä papereiden perään kysytä. Nuoli tarjoaa turvapaikan, jossa nuori saa levätä, syödä ja nukkua yönsä turvassa. 

Image

Syksyllä 2019 Helsingin rautatieasemalla nukkui asunnoton nuori.Hänoli silloin 26-vuotias, elänyt puolitoista vuotta kadulla ja käytti päihteitä selvitäkseen päivistä. Elämä oli heitellyt ja lopulta hän oli päätynyt kotikaupungistaan Helsinkiin.

Etsivän lähityön työntekijät herättivät nuoren ja kysyivät, haluaisiko hän mennä paikkaan, jossa saa levätä ja olla hetken rauhassa. Siitä alkoinuoren asiakkuus Helsingin Mäkelänkadulla sijaitsevassa Nuolessa.

Nuoli on 16–29-vuotiaille asunnottomille tai vakavan asunnottomuusuhan alla oleville, päihteitä käyttäville nuorille suunnattu tukipiste. Tarve Nuolen kaltaiselle paikalle alkoi näkyä kadulla jo vuonna 2017.

Tämän kaltaista tilaa ei ole nuorille missään muualla Suomessa

Monen matalan kynnyksen toimijan, kuten päiväkeskus Kalkkersin ja Illusian, työntekijät huomasivat, että päihtyneen oloisia asunnottomia nuoria oli entistä enemmän kaduilla.

Nuoria työssään kohtaavat organisaatiot, kuten poliisin ennalta estävä toiminta, Suomen Punainen Risti, Etappi, Tukikohta ry, Sininauhasäätiö, Jälkihuolto ja Vva ry perustivat työryhmän pohtimaan tilannetta. Sininauhasäätiö ja Vva saivat yhteiselle Nuoli-hankkeelle kolmivuotisen rahoituksen Stealta.

Me pyrimme vastaamaan perustarpeisiin

”Ensimmäistä kertaa Nuolen kaltaisen tilan tarve todennettiin välittömästi ympärivuorokautisen toimintamme käynnistyttyä. Ja toisen kerran sitten, kun korona sulki tilan tilapäisesti ja nuoret palasivat näkyvästi takaisin katukuvaan”, Nuolen projektipäällikkö Päivi Malmivaara toteaa.

Nuoli on auki ympärivuorokautisesti ja siellä on vuorossa aina kaksi työntekijää kerrallaan. Apu ei ole sidottu kuntarajoihin. Tämän kaltaista tilaa ei ole nuorille missään muualla Suomessa.

”Me pyrimme vastaamaan perustarpeisiin. Nuorella on meillä mahdollisuus lepoon, ravintoon, henkilökohtaisen hygienianjaomien asioiden hoitoon ja tarvittaessa asiointitukeen. Meillä voi myös pestä vaatteensa”, kertovat Malmivaara ja tiimiesimies Faina Puustinen.

Image

Nuolen ovea Sininauhasäätiön talon sisäpihalla ei heti huomaa, mutta sen takana on moni nuori saanut ruokaa, yösijan ja apua.

”Ketään ei käännytetä ovelta, vaan me pyrimme aina vastaamaan sen hetkiseen tarpeeseen. Totta kai näemme välillä, ettei tulija mahdu kohderyhmämme ikähaitariin. Mutta jos meillä on tilaa, niin ovi aukeaa”, Puustinen kertoo. Ovella voi kertoa nimimerkin, jolla haluaa tulla kutsutuksi,ja ikänsä.

Kun perustarpeista on huolehdittu, yli-ikäiset asiakkaat pyritään ohjaamaan omien palveluiden pariin. Alaikäisiin suhtaudutaan erityisellä huolella. Heitä pyritään keskustellen rohkaisemaan, että he ilmoittaisivat läheisilleen tai hoitotaholleen olevansa kunnossa.

Me olemme täällä näitä nuoria varten. Koskaan emme toimi kenenkään selän takana.

Toiminta perustuu luottamukseen ja avoimuuteen. Puustinen painottaa, että Nuoleen tullaan vapaaehtoisesti ja nuori saa apua ja tukea niihin asioihin, joihin hän kokee sitä tarvitsevansa.

”Me olemme täällä näitä nuoria varten. Koskaan emme toimi kenenkään selän takana. Me kerromme, että sinua on käyty kyselemässä ja sinua kaivataan, voitko ilmoittaa jollekin, että olet hengissä”, Malmivaara kuvailee toimintatapaa alaikäisen asiakkaan kanssa.

Viranomaispelko on asunnottomilla nuorilla usein suuri

Moni nuorion käynyt elämässään läpi vaikeita asioita.Lähihistoriassa ja nykyisessäkin elämässä voi olla asioita,jotka ovat laittomia, samoin negatiivinen kokemus lastensuojelusta. Viranomaispelko on asunnottomilla nuorilla usein suuri. Anonyymiys luo turvallisuuden tunteen ja antaa suojan häpeää vastaan.

”Kun asiat ovat tarpeeksi huonosti,häpeä on ikävä kyllä sellainen tekijä, joka saa ihmisen heittäytymään mieluummin Eeroksi,vaikka oikea nimi olisikin Jouko. Se antaa suojaa,väärän nimen taakse voi edes vähän piiloutua. En minäkään varmaan haluaisi kertoa nimeäni, jos menisin matalan kynnyksen palveluun. En haluaisi välttämättä jättää itsestäni mitään jälkeä sinne, ennen kuin koen oloni turvalliseksi”, Malmivaara pohtii.

Image

Nuolen ulko-ovesta sisään astuttaessa tullaan pieneen eteiseen. Kenkiä on lattialla iso kasa, iltaisin se varmaan on vielä täydempi kuin päiväsaikaan. Eteisestä löytyvät myös suihku,vessaja pyykinpesuhuone. Kaikki on pientä ja hieman ahdasta. Päivälepohuone, johon mahtuu nukkumaan 3–4 ihmistä, on eteisaulan toisessa päädyssä.

Eteisen kenkäröykkiön vierestä lähtevät rappuset vievät isoon yhteiseen tilaan, jossaon keittiö, sohvia, ruokapöytiä ja lukollisia lokeroja asiakkaiden tavaroille. Huoneen lattialle mahtuu yöksi korkeintaan 15 jumppapatjaa. Takaseinällä on isot ikkunat, jotka avautuvat sisäpihalle. Taivasta näkee, kun sohvalta kurkottaa päätään tarpeeksi takakenoon. Ulkoseinän valtava muraali tuo väriä muutoin betoniselle sisäpihalle.

Nuolessa syödään yhdessä ja opetellaan kaduilla kadonneita rutiineja. Herätys on joka aamu samaan aikaan. Siivoukseen ja ruuanlaittoon saa jokainen osallistua. Koska keittiö sijaitsee samassa tilassa oleskelutilan kanssa, nuorten osallistaminen ruuanlaittoon ja siivoukseen on helppoa. Näin nuori saadaan mukaan opettelemaan arjen perusasioita, vaikka ne Nuoleen tultaessa olisivat lapsenkengissä.

Mutta palataan siihen rautatieaseman penkillä nukkuneeseen nuoreen. Hän on jutuntekohetkellä Nuolessa. Rautatieasemalla vietetyn yön jälkeen hänen elämänsä on Nuolen ansiosta parantunut monessa suhteessa. Hänestä on tullut Nuolen vakituisia asiakkaita. Elämä, joka suistui raiteiltaan ihmissuhteen ja sitä kautta perhe-elämän päätyttyä, näyttää taas valoisammalta. Päiviin on tullut toivoa vähän paremmasta.

Täällä saa olla turvassa.

Se miten Puustinen ja Malmivaara puhuvat Nuolen asioista nuoren kuunnellessa vieressä ja nyökytellessä, kertoo kuinka avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri Nuolessa vallitsee. Nuori kertoo Nuolen olevan hyvässä maineessa kadulla siksi, ettei siellä olla heti ensimmäisenä lähettämässä viranomaisia nuorten perään.

”Kyllä sitä kysellään, että millainen meininki täällä on. Uskaltaako tänne tulla ja mitä ohjaajat täällä kysyvät? Mutta täällä on hyvä olla. Täällä saa olla turvassa.”

Vaikka Nuolessa on nykyään selvät toimintatavat ja käytännöt, eivät ne ole syntyneet ilman kasvukipuja. Rajoja on etsitty niin ohjaajien kuin asiakkaidenkin kanssa. Sallitut ja kielletyt asiat on jouduttu pohtimaan osittain yhteisesti ja muokkaamaan niitä kokemuksen karttuessa.

Kerran viikossa työntekijät ja asiakkaat kerääntyvät yhteisökokoukseen. Kokouksissa on yhdessä luotu käytännöt, joiden mukaan Nuolessa toimitaan. Säännöt on kirjattu suurin kirjaimin oleskelutilan seinälle.

”Mietimme aina sitä, miten se auttaa nuorta elämässä eteenpäin, jos me rajaamme hänet tästäkin palvelusta ulos. Mihin nuori silloin menee?”

Hiljaisen ajan alkaminen ja herätysaika ovat esimerkkejä nuorten toivomista ja itse määrittelemistä rajoista. Huumeiden käyttöön ja väkivaltaan on nollatoleranssi, varasteluun suhtaudutaan vakavasti. Nuoret ehdottivat aluksi hyvinkin vahvoja seurauksia varasteluun. Tämä kertoo omaa kieltään siitä, miten kadun elämä ja säännöt täytyy aktiivisesti pitää loitolla Nuolen tiloista. Yhteisökokouksissa etsittiin keskustelemalla rikkeisiin sopivat seuraukset.

Yleensä rikkeistä seuraa jonkinasteisia rajoitteita, esimerkiksi Nuolen tilasta poistamista määräajaksi. Niitäkin mietitään tilanteen mukaan, sillä jos ulkona on 30 astetta pakkasta, ei ole kenenkään etu ajaa nuorta kadulle yöksi.

”Mietimme aina sitä, miten se auttaa nuorta elämässä eteenpäin, jos me rajaamme hänet tästäkin palvelusta ulos. Mihin nuori silloin menee?” pohtii Malmivaara.

Image

Ongelmia on ollut hyvin vähän. Poliisin apua on tarvittu alle viisi kertaa vuoden aikana. Nuolessa uskotaan vahvasti, etteivät nuoret halua konflikteja. Elämä kadulla on vain niin raadollista, että ongelmat ja toimintamallit voivat aluksi seurata mukana Nuoleen. Faina Puustinen peräänkuuluttaa nuoren asemaan samastumista.

”Ei meistä kukaan halunnut päätyä kadulle.

”Jos elää jaksamisensa äärirajoilla, kestää aikansa, että kykenee näkemään olevansa täällä turvassa. Ei se riitä, että joku sanoo sinun olevan turvassa. Luottamuksen siihen täytyy tulla kokemuksen kautta. Jokaisella näistä nuorista on olemassa siellä pohjalla hyvät käyttäytymistavat.”

”Ei meistä kukaan halunnut päätyä kadulle”, sanoo nuori hiljaa puheen kääntyessä tulevaisuuteen ja nuorten asunnottomuuteen.

Avun tarve ei ole katoamassa.

Katu on raaka paikka kenelle tahansa, eivätkä sen lainalaisuudet ole hänen mukaansa lievempiä nuorille. Avun tarve ei ole katoamassa.

”Meidän yhteiskuntamme on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki on. Nuoria on tulossa vielä monta sukupolvea lisää ja heidän hyvinvointinsa on meidän kaikkien asia”,Puustinen tiivistää.

Nuoli pähkinänkuoressa
- 16–29-vuotiaille asunnottomille tai vakavan asunnottomuusuhan alla oleville, päihteitä käyttäville nuorille suunnattu tukipiste.
- Sininauhasäätiö ja Vva:n yhteinen kolmivuotinen hanke. Aloitti toimintansa juhannuksena 2019. Ensimmäisen vuoden aikana tavoittanut 248 nuorta.
- Kävijöiden keski-ikä 26 vuotta. Asiakkaista 55 % on helsinkiläisiä nuoria.

Teksti ja kuvat: Annuska Dal Maso

Kirjoitus on julkaistu Tiimi-lehden numerossa 4/2020.

Pieni pyyntö sinulle: auta meitä saamaan enemmän näkyvyyttä päihdetyölle. Pyydämme, että tilaisit printtiversion. Tilausmaksu on vain 25 euroa vuodessa, ja sillä saat painetun lehden suoraan kotiisi tai työpaikallesi viisi kertaa vuodessa. Tilauslomakkeen löydät tämän sivun alalaidasta.

Muokattu viimeksi 28.11.2020.

Tiimi-lehti

Tilaa Tiimi-lehti kotiin tai työpaikalle!

Auta meitä saamaan päihdetyölle mahdollisimman paljon näkyvyyttä. Tilausmaksu on vain 25 euroa vuodessa, ja sillä saat painetun lehden suoraan kotiisi tai työpaikallesi viisi kertaa vuodessa.

Ovatko osoite- tai laskutustietosi muuttuneet? Päivitä tietosi tästä

Tilaa Tiimi-lehti