Ota yhteyttä
Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

13.11.2020 | Yleinen

Tarja Virolainen

Nainen ei ole kuin mies päihdehoidossakaan

Naisten tarpeet päihdehoidossa ovat erilaisia kuin miesten. Monet naiset näyttäisivät hyötyvän naiserityisestä päihdehoidosta.

Naisten päihteidenkäyttö on arkipäiväistynyt ja yleistynyt suomalaisessa yhteiskunnassa, ja siihen suhtaudutaan sallivammin kuin aikaisemmin. 

Toisaalta naisten päihteiden ongelmakäyttö on edelleen asia, jossa keskustelu kääntyy helposti kysymyksiin sikiövaurioista, lapsille aiheutuvista haitoista, perheongelmista ja raskaana olevien äitien pakkohoidosta.

Mutta mitä oikeastaan tiedämme naisten päihdeongelmista ja niiden hyvästä ja toimivasta hoidosta? Mitä me tiedämme siitä, eroavatko naisten ja miesten hoidolliset tarpeet toisistaan? 

Näiden kysymysten äärellä olen ollut sekä työskennellessäni A-klinikan johtavana sosiaalityöntekijänä että tutkiessani naisten päihdehoitoa ja sen ulottuvuuksia laitoshoidon naistenyhteisössä. Naisten päihdehoidon kysymykset ovat monitahoisia, ja naiserityinen päihdehoito jäsentyy kokonaisvaltaisena lähestymistapana ja sukupuolen merkityksen ymmärtävänä.

Sukupuolten eroja ei pidä tarkastella stereotyyppisesti.

Ensinnäkin kysymys naisten ja miesten välisistä eroista päihdeongelmien ja niiden hoidon suhteen ei ole yksiselitteinen. Tutkimukset antavat vaihtelevia vastauksia siihen, missä määrin naisten ja miesten tilanteet eroavat toisistaan ja missä määrin niihin liittyy samankaltaisuutta.

Naisten kohdalla on usein korostettu esimerkiksi äitiyden merkitystä, mutta yhtä lailla isyys ja siihen liittyvät kysymykset voivat olla tärkeitä miehille. Pitäytyminen naisten ja miesten välisten erojen stereotyyppisessä tarkastelussa voi tuottaa syrjiviä käytäntöjä kummallekin sukupuolelle. 

Myös tutkimustulokset eri hoitomuotojen toimivuudesta sukupuolinäkökulmasta ovat ristiriitaisia. Ainakin osa päihdeongelmaisista naisista kuitenkin hyötyisi selkeästi naisille tarkoitetusta päihdehoidosta. Osalle naisista soveltuvat hoitomallit tai sekahoitoryhmät, joissa sukupuolen kysymystä ei ole huomioitu päihdeongelman hoidon kannalta erityisenä asiana. 

Naiserityisestä päihdehoidosta näyttäisivät hyötyvän esimerkiksi naiset, joilla on vakavia mielenterveysongelmia, traumahistoria tai syömishäiriö. Siitä näyttäisivät hyötyvän myös raskaana olevat äidit ja asunnottomat ja rikostaustaiset naiset. Näiden naisten tilanteissa korostuvat usein kasautuneet, pitkäkestoiset ja monimutkaiset psykososiaaliset ongelmat.

 Naisten ja miesten yhteinen hoito voi olla naisille haasteellista siksi, että hoitokulttuuri koetaan miehiseksi.

Naisten ja miesten yhteinen hoito voi olla naisille haasteellista siitä syystä, että hoitokulttuurin koetaan olevan miehinen. Esimerkiksi sekaryhmissä naisten tapa toimia, olla vuorovaikutuksessa tai osallistua keskusteluun voi olla rajoittunutta ja vaikenevaa. Naiset voivat kokea, että omaa olemista ja keskustelun sisältöjä täytyy kontrolloida, jos paikalla on miehiä. Naisten voi olla vaikea puhua hyvin henkilökohtaisista asioista, jotka liittyvät esimerkiksi väkivallan kokemuksiin ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Suhde miehiin voi olla eri tavoin ongelmallinen tai jopa vääristynyt, mikä voi johtaa vaikeuksiin toimia miespuolisten työntekijöiden kanssa. Erityisesti sekayhteisöt voivat sisältää riskin sille, että nainen ajautuu päihdemaailmasta tuttuihin rooleihin ja toimintatapoihin suhteessa miehiin: hoivaa ja huolehtii muista. Sekayhteisöissä osa naisista ajautuu herkästi solmimaan pikaisesti parisuhteen. Tai esimerkiksi oman toipumistaustan omaavat miestyöntekijät yhdistetään naisten muistoissa kokemuksiin alistuksesta, nöyryyttämisestä ja väkivallasta.

Tällaiset seikat kokonaisuudessaan saattavat johtaa tilanteeseen, jossa naisten on aidosti vaikeaa keskittyä ja työstää omaa päihdeongelmaansa.

Kohdennetusti naisille tarkoitettu hoito voi tarjota kenties ensimmäistä kertaa mahdollisuuden keskittyä omaan itseen ja itsestä huolehtimiseen. 

Naisille tarkoitetussa hoidossa voi ehkä ensimmäistä kertaa keskittyä omaan itseen ja itsestä huolehtimiseen.

Jos hoito-ohjelmassa ei ole tiedostettu sukupuolen merkitystä, naisten hoidossa tärkeinä pidetyt teemat voivat jäädä hoidon katveeseen.

Tutkimuksissa naisille tärkeinä asioina on pidetty erityisesti ihmissuhteisiin, äitiyteen, syömishäiriöihin, traumaattisiin kokemuksiin, mielenterveysongelmiin ja parisuhdeväkivaltaan liittyvien kysymysten systemaattista työstämistä.

Vuorovaikutuksen näkökulmasta naisten toimiva hoito on voimavarakeskeistä, voimaannuttamiseen pyrkivää, naisten itsetuntoa vahvistavaa sekä vahvaa konfrontaatiota ja hierarkkisia asetelmia välttävää.

Naiserityistä päihdehoitoa ei ole vielä se, että naistyöntekijät tekevät töitä naisasiakkaiden kanssa. Hoito-ohjelman sisällön täytyy huomioida sukupuolen merkitys ja naisille tärkeät kysymykset.

Toisaalta on syytä muistaa, että päihdeongelmaisten naisten tilanteet ja taustat vaihtelevat keskenään. Naissukupuoli ei yksiselitteisesti merkitse jaettua kokemusmaailmaa ja ymmärrystä. Päihdeongelmaisten naisten ei siis voida olettaa jakavan yhtäläistä kokemusta edes päihdeongelmasta ja päihdekulttuurissa elämisestä, saati naisena olemisesta tai naisidentiteetistä. Tämä erojen ja naiseuden moninaisuuden tunnistaminen on yksi keskeinen lähtökohta naisten päihdehoitotyölle.

Naisten kanssa työskentelevän työntekijän on tärkeää pohtia suhdetta omaan sukupuoleensa ja sitä, miten tietoinen hän on sen välittymisestä omaan työtapaan ja käsityksiin.

Naiserityistä päihdehoitoa ei ole vielä se, että naistyöntekijät tekevät töitä naisasiakkaiden kanssa. 

Naiserityisessä hoidossa keskeistä on turvallisen ja vakauttavan hoidollisen ympäristön ja vuorovaikutuksellisen tilan luominen ja kannattelu. 

Tutkimuksessani naisille kohdennetusti tarkoitettu yhteisö edusti nimenomaan turvaa, jossa sai kokea hoivaa ja huolenpitoa. Turvallisuutta voi tuottaa, että myös työntekijät ovat naisia, jolloin naiset kokevat olevansa suojassa miesten taholta koetulta väkivallalta, seksuaaliselta häirinnältä ja alistamiselta. Kokemus turvassa olemisesta on edellytys sille, että pystyy asettautumaan hoitosuhteeseen ja esimerkiksi osaksi yhteisöä.

Naisten päihdehoidossa tulee kiinnittää huomiota naisen sisäisen kokemusmaailman ja mielen tasolle palautuvien kysymysten käsittelyyn. Tässä on kyse minään, identiteettiin, tunne-elämään ja psyykkiseen hyvinvointiin liittyvästä aihekokonaisuudesta.

Naisten päihdeongelmat kietoutuvat usein myös sosiaalisiin suhteisiin. Erityisesti äitiys ja suhde omiin lapsiin voi olla hauras ja kivulias. Naisten ihmissuhteita sävyttävät myös turvattomuuden ja epäluottamuksen kokemukset molemmin puolin. Läheissuhteisiin kohdistuvan työskentelyn kannalta on tärkeää tukea naisten toimivia ja terveitä ihmissuhteita. Läheissuhteissa ilmenneet ongelmat palautuivat toisinaan myös naisten vaikeuksiin olla suhteessa omaan itseen. 

Hoidossa saadut kokemukset luottamuksesta ja avun saamisesta voivat auttaa toimimaan muissa ihmissuhteissa. 

Naisille tarkoitettu yhteisö edusti nimenomaan turvaa, jossa sai kokea hoivaa ja huolenpitoa.

Erityisesti traumaattiset kokemukset ja niihin liittyvät reaktiot muodostavat keskeisen hoidollisen haasteen, johon naisten päihdehoidon tulisi vastata.

Traumaattiset kokemukset vaikuttavat kokonaisvaltaisesti naisten psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Traumaattisten kokemusten käsittelyyn ja ymmärtämiseen voidaan käyttää myös kehollisuuteen liittyviä lähestymistapoja. Päihdeongelman taustalla oleva eletty elämä ja kokemukset välittyvät kehon, sen oireiden ja tuntemusten tasolle. 

Tutkimuksessani kehollisuus tuli näkyviin esimerkiksi naisten erimuotoisena psykosomaattisena oireiluna, oman kehon hoitamattomuutena ja välinpitämättömyytenä sekä vaikeuksina hahmottaa kohtuullisuutta ja omia rajoja esimerkiksi syömisen ja liikunnan kaltaisilla tavallisilla elämänalueilla. 

Ongelmat kehollisuuden alueilla kiinnittyvät tavallisesti naisten kielteisiin käsityksiin itsestään naisena. Niitä sävyttävät usein häpeän, itseinhon ja kelpaamattomuuden tunteet. 

Naisten päihdeongelmiin liittyy korostuneesti salailua, jonka lähtökohdat ovat vahvasti sisäistetyssä häpeässä ja syyllisyydessä. Häpeä voi estää hakeutumasta hoitoon. Nainen voi kokea, ettei hän ole hoidon arvoinen ja kyseenalaistaa jopa oman ihmisyytensä.

Syyllisyys ja häpeä kietoutuvat toisiinsa monimutkaisella tavalla ja tämän työstämiseen päihdeongelmaiset naiset tarvitsevat kokemuksia hyväksyvästä ja arvostavasta kohtaamisesta. Naisten toipumista edistää hoidossa saatu kokemuksen siitä, että joku uskoo heidän mahdollisuuksiinsa ja kykyihinsä ja että hoito tuo toivon näkökulmaa omaan elämään.

Teksti: Teija Karttunen

Artikkeli perustuu YTT Teija Karttusen sosiaalityön väitöskirjaan ”Naiserityistä päihdehoitoa – etnografinen tutkimus päihdehoitolaitoksen naistenyhteisöstä”, joka tarkastettiin syyskuussa 2019 Jyväskylän yliopistossa. Artikkeli on julkaistu Tiimi-lehden numerossa 5/2019.

Pieni pyyntö sinulle: auta meitä saamaan enemmän näkyvyyttä päihdetyölle. Painetun Tiimi-lehden tilausmaksu on vain 25 euroa vuodessa, ja sillä saat lehden kotiisi tai työpaikallesi viisi kertaa vuodessa. Tilauslomakkeen löydät tämän sivun alalaidasta. Tervetuloa Tiimin lukijaksi!