Ota yhteyttä
Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

16.11.2021 | A-Blogi

Tarja Virolainen

Me emme valitse addiktioitamme – addiktiot valitsevat meidät

Kun ymmärrämme, että riippuvuudet vaikuttavat meissä samojen kehityskulkujen kautta, oivallamme myös, että addiktiot voivat tulla osaksi ihmisen elämää monella eri tavalla.

Tänä vuonna julkaistu valtioneuvoston päihde- ja riippuvuusstrategia antaa yhteisiä suuntaviivoja vuoteen 2030. On erinomainen ja tarpeellinen asia, että päihteet ja riippuvuudet tunnistetaan omaksi alueekseen, jolla ihmisten elämää pystytään parantamaan asiantuntevilla toimilla. Strategiassa esitellään viisi kattavaa painopistealuetta, mutta jos pitäisi valita yksi virke strategiasta, ottaisin tämän: ”Riippuvuuksilla on samanlaiset syntymekanismit, ne esiintyvät usein samanaikaisesti ja kasautuvat herkästi samoille henkilöille.”

Addiktioiden samanaikainen ilmentyminen on helppo mieltää. Tupakointi, runsas alkoholinkäyttö, huumeiden käyttö, haitallinen rahapelaaminen, seksiriippuvuus ja niin edelleen voivat esiintyä erilaisina yhdistelminä samoilla yksilöillä. Vaihtoehtoja riittää.

Minua puhuttelee eniten tuo virkkeen alkuosa: addiktioilla on samanlaiset syntymekanismit. Addiktioiden yhteydessä puhutaan mielihyvän ja nautinnon tuntemusten toistamisesta. Keskushermoston välittäjäaine dopamiinin erittyminen on tuttua neurotieteistä ja sen määrässä havaitaan selviä nousuja ja laskuja ihmisen altistuessa mielihyvää tuottaville asioille.

Kun ymmärrämme, että riippuvuudet vaikuttavat meissä samojen kehityskulkujen kautta, oivallamme myös, että addiktiot voivat tulla osaksi ihmisen elämää monella eri tavalla. Voisi sanoa, että ilmenemismuodosta riippumatta addiktio on pyrkimystä päästä paikkaan, jossa meidän on hyvä olla. Kaikessa yksinkertaistavuudessaan väite on osuva.  

Addiktio on pyrkimystä päästä paikkaan, jossa meidän on hyvä olla.

Lähtökohdista riippuen meillä on elämässä enemmän tai vähemmän mahdollisuuksia tuntea mielihyvää, turvaa ja rakkautta. Mitä vähemmän on luonnollisia mahdollisuuksia hyvään oloon, sitä helpommin niitä etsii vaarallisista paikoista, haitallisesta seurasta tai voimakkaista aineista. Sitä minä koitan ajatella, kun keskustelen kovien huumeiden käyttäjien kanssa. Aivan hyvin tuossa voisin olla minä. Minulla on vain sattunut olemaan riittävästi suojaavia tekijöitä elämänkaarella ja geeniperimässä.

Minulla on sattunut olemaan riittävästi suojaavia tekijöitä elämänkaarella ja geeniperimässä.

Olen ollut niin suojassa, että nuorena minulle riitti etsiä mielihyvää nousuhumalasta, kestävyysjuoksun flow’sta tai nikotiinin humahduksesta keskushermoston reseptoreihin. Minä en valinnut näitä addiktiivisen käyttäytymisen muotoja, vaan bio-psyko-fyysis-sosiaalisten tekijöiden vaikutuksesta ne valitsivat minut. Toisinkin olisi voinut käydä.