Yhä useampi sosiaali- ja terveysalalla työskentelevä kohtaa tulevaisuudessa päihteitä runsaasti käyttäviä ikääntyneitä. Suomessa, kuten muissakin länsimaissa väestö ikääntyy. Vuonna 2019 Suomen väestöstä 22 prosenttia oli yli 65-vuotiaita, ja on arvioitu, että vuonna 2030 joka neljäs suomalainen on yli 65-vuotias. [1,2]
Samaan aikaan ikääntyneiden 65–69-vuotiaiden alkoholinkäyttö on lisääntynyt 1980-luvun puolivälistä lähtien. Naisten alkoholinkäyttö on viime vuosina lisääntynyt miehiä jyrkemmin, vaikka naisten alkoholinkäyttö on yhä miehiä vähäisempää. [3]
A-klinikkasäätiön järjestölähtöisen päihdetyön kehittämistoiminnan toteuttamissa tulevaisuustyöpajoissa ja selvityksissä on tullut myös esille ikääntyneille sopivien päihdepalveluiden saatavuuden haasteet ja yhteistyön vähäisyys päihde- ja mielenterveysalan järjestöjen kanssa.
Ikääntyneet ihmiset eivät ole yhtenäinen ryhmä eikä heidän alkoholin käyttötapansa ole samanlaisia. Ikääntyneillä ihmisillä voidaan tarkoittaa eläkeiän kynnyksellä olevia 65-vuotiaita tai jo yli 90-vuotiaita. Näiden ikäryhmien sukupolvikokemukset ovat täysin erilaiset keskenään. Myös ikääntyneiden toimintakyky, sairaudet sekä palveluiden tarve vaihtelee eri ikäryhmissä.
Ikääntyneiden ihmisten haitalliseen päihteiden käyttöön liittyy paljon asioita, jotka eivät välttämättä koske nuorempia ikäryhmiä, kuten muistisairauksien yleisyys, heikentynyt alkoholin sietokyky, lääkitykset, itsemääräämisoikeuteen liittyvät asiat sekä stigma. Erityisesti naiset kokevat häpeää ja syyllisyyttä alkoholinkäytöstään, mikä voi rajoittaa avun hakemista. [4]
Kansallinen tavoite on, että ikääntyvät ihmiset voivat asua kotona mahdollisimman pitkään ja saada sinne tarvitsemansa palvelut. [6] Kotihoidon asiakasmäärät ovat kasvaneet viime vuosina. Vuonna 2019 kotihoidon asiakkaita oli 200 000. [6]
Ikääntyneiden avun hakemista alkoholiongelmaan voi hankaloittaa liikuntarajoitteisuus. Tyypillisesti yhteydenotto päihdepalveluihin tulee kotihoidolta tai omaisilta ja syynä saattaa olla esimerkiksi kaatuminen. [7] Kotihoidolla onkin merkittävä rooli ikääntyneiden haitalliseen alkoholin käyttöön puuttumisessa.
Vanhuspalveluissa on myös haasteena palveluketjujen toimivuus. Kotihoidossa olisi tärkeää, että ikääntyneet saisivat apua kotiinsa ja että se olisi ikääntyneille asiakkaille sopivaa. Esille on tullut mm. osallistumisen vaikeus liikuntarajoitteiden tai muistisairauden vuoksi. Päihdepalvelut ovat ikääntyneille usein vaikeasti saavutettavia tai ikääntyneet itse kokevat, että palvelut on suunnattu nuoremmille eivätkä he koe kuuluvansa joukkoon.
Yhteistyötä toivottaisiin enemmän päihdealan järjestöjen kanssa. Yhteistyön vähäisyydelle on syynä usein tiedon puute paikallisista päihdealan järjestöistä ja muista toimijoista. Päihde- ja mielenterveysalan järjestöt voisivat aktiivisemmin kertoa toiminnastaan julkisen sektorin toimijoille.
Kuntien niukkenevat resurssit ja sote-uudistus lisäävät kuntien tarvetta tuntea ja hyödyntää alueellaan toimivia järjestöjä. Kuntien vastuulla on tulevaisuudessa terveyden edistäminen. Sen tehokkaan hoitamisen kannalta on välttämätöntä, että kuntien ja järjestöjen yhteistyö on nykyistä tiiviimpää. [8] Asiakaslähtöisyys edellyttää toimijoiden välistä yhteistyötä.
[1] Tilastokeskus. 2015. Väestöennuste 2015-2065.
[2] Tilastokeskus. 2020. Väestö.
[3] Helldán A. & Helakorpi S. 2014. Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen ja terveys keväällä 2013 ja niiden muutokset 1993–2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
[4] Vesa E., Orjasniemi, T. & Skaffari, P. 2017. Ikääntyvien päihdeongelmaisten naisten tuen tarpeet ja kotiin jalkautuvan päihdetyön mallin kehittäminen. Gerontologia 31(1), 2017.
[5] Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2020. Muuttuvat vanhuspalvelut.
[6] Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2019. Kotihoito 2019.
[7] Brax T. 2018. Järjestöjen rooli maakunta- ja sote-uudistuksessa. Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriö.
