Koulujen päättäjäisillan tärkein sopimus: kotiin saa aina soittaa

Päättäjäisviikonloppu on monelle nuorelle kesän alun odotettu juhla. Kavereiden kanssa juhlitaan koulun päättymistä, mutta samaan iltaan voi mahtua myös painetta, päihteitä ja nopeasti muuttuvia tilanteita.

A-klinikkasäätiön asiantuntijoiden mukaan tärkein sopimus pitäisi tehdä ennen kuin nuori lähtee kotoa: kotiin saa soittaa aina. Myös silloin, jos oma raja on ylittynyt, kaveri on päihtynyt liikaa tai kaikki ei mennyt kuten sovittiin.

Asiantuntijamme vastaavat tilanteisiin, joita moni nuori ja vanhempi voi päättäjäisiltana joutua pohtimaan. Vastaajina ovat Lasisen lapsuuden tiimipäällikkö Laura Barck, Nuortenlinkin asiantuntija Taru Hahto, Kohtaavan päihdetyön asiantuntija Jenny Kaasinen-Wickman, Kohtaavan päihdetyön ohjaaja Tiina Salahub ja Katuklinikan tiimipäällikkö Helena Lammi.

Miten nuori voi sanoa ei, jos kaveri tarjoaa alkoholia tai muuta päihdettä?

Saa sanoa ”Ei” ihan suoraan. Nuoren ei tarvitse keksiä pitkää selitystä eikä puolustella omaa päätöstään.

Toimivia lauseita voivat olla esimerkiksi:

• “Ei kiitos, en halua.”
• “Mä jätän väliin.”
• “Ei oo mun juttu.”
• “Mulla on ihan hyvä näin.”

Jos tilanne tuntuu painostavalta, voi vaihtaa puheenaihetta, siirtyä toiseen seuraan tai poistua tilanteesta. Etukäteen voi myös sopia kaverin kanssa, että pidetään toisen puolia, jos illan aikana tulee hankala paikka.

Hyvä kaveri myös kunnioittaa ei-vastausta.

Mistä huomaa, että itsellä tai kaverilla alkaa mennä överiksi?

Päihtyneenä omaa vointia voi olla vaikea arvioida. Siksi kavereiden merkitys korostuu.

Huolestuttavia merkkejä ovat esimerkiksi sammaltava puhe, horjuminen, sekavuus, oksentaminen, muistikatkot, aggressiivisuus, itkuisuus tai se, että ihminen ottaa lisää, vaikka on jo selvästi huonossa kunnossa.

Tilanne pitää ottaa vakavasti erityisesti silloin, jos kaveri ei pysy hereillä, hengittää oudosti, on kylmissään, on loukkaantunut tai ei reagoi herättelyyn.

Jos huoli herää, apua kannattaa hakea soittamalla hätänumeroon 112.

Mitä pitää tehdä, jos kaveri on liian humalassa tai aineissa?

Kaveria ei saa jättää yksin. Ei puistoon. Ei vessaan. Ei kadulle. Ei “nukkumaan känniä pois”. Ei tuntemattoman mukaan.

Jos kaveri on sekava, oksentaa, ei pysy hereillä tai hengittää poikkeavasti, pitää hakea apua heti.

Nuoren ei tarvitse osata itse arvioida, mistä päihteestä on kyse tai kuinka vakava tilanne on. Hätäkeskus arvioi tilanteen.

Jos kaveri on tajuton mutta hengittää, hänet käännetään kylkiasentoon ja vierelle jäädään odottamaan apua. Soita 112 ja toimi hätäkeskuksen ohjeiden mukaan.

Avun pyytäminen ei ole koskaan ylireagointia tai liioittelua. Se on välittämistä.

Milloin pitää pyytää aikuisen apua?

Apua kannattaa pyytää heti, kun tilanne tuntuu liian isolta tai pelottavalta. Myös silloin, kun mieleen tulee ajatus: pitäisikö soittaa kotiin tai hätänumeroon?

Moni nuori pelkää, että avun pyytämisestä seuraa sanomista. Siksi tästä pitää puhua jo ennen juhlia.

Apua voi pyytää vanhemmalta, muulta turvalliselta aikuiselta, jalkautuvalta nuorisotyöntekijältä, järjestyksenvalvojalta tai hätäkeskuksesta.

Nuoren ei pidä jäädä yksin siksi, että hävettää.

Mitä nuoren ja vanhemman kannattaa sopia ennen päättäjäisiltaa?

Ennen juhlia kannattaa sopia ainakin siitä, missä nuori on, kenen kanssa hän liikkuu, miten kotiin tullaan ja milloin pidetään yhteyttä. Jos paikka vaihtuu, siitä ilmoitetaan.

Vanhemman kannattaa pitää puhelin päällä ja äänet päällä. Nuoren pitää voida luottaa siihen, että aikuinen vastaa.

Hyvä käytännön sopimus voi olla myös koodisana tai emoji. Se voi tarkoittaa: olen pulassa, soita minulle tai tule hakemaan. Vanhemman numeron voi antaa myös parille luotettavalle kaverille siltä varalta, että oma puhelin katoaa tai akku loppuu.

Tärkeintä on sanoa ääneen, että kotiin saa soittaa aina. Ei vain silloin, kun kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan.

Miten vanhempi voi sanoa, että kotiin saa soittaa myös mokan jälkeen?

Tämä kannattaa sanoa ennen juhlia mahdollisimman selkeästi ja suoraan. Nuoren pitää tietää, että apua saa pyytää myös silloin, jos on juonut, käyttänyt jotain, rikkonut sääntöjä, lähtenyt väärään paikkaan tai pelkää vanhemman reaktiota.

Vanhempi voi sanoa esimerkiksi:

• “Jos tulee mikä tahansa ongelma, voit aina soittaa mulle.”
• “Ensimmäinen asia on saada sut turvaan. Muista asioista puhutaan myöhemmin.”
• “Mä tulen hakemaan sut mistä vaan.”
• “Vaikka olisit mokannut, et joudu selvittämään tilannetta yksin.”

Rauhallinen ja uskottava viesti toimii paremmin kuin pitkä luento.

Mitä vanhemman kannattaa tehdä, jos nuori soittaa illalla ja kertoo, että tilanne pelottaa?

Ensimmäiseksi kannattaa sanoa: hyvä, että soitit.

Sen jälkeen selvitetään rauhassa, missä nuori on, onko hän itse turvassa ja mikä tilanne on. Jos kyse on päihtyneestä kaverista, voi kysyä: onko kaveri hereillä, saako häneen kontaktia, hengittääkö hän normaalisti, onko hän oksentanut, onko hän kylmissään ja tiedetäänkö, mitä hän on ottanut.

Jos mahdollista, vanhemman kannattaa lähteä paikalle. Jos se ei onnistu, nuorta voi ohjata puhelimessa ja auttaa hälyttämään apua.

Saarna ei auta siinä hetkessä. Ensin varmistetaan turvallisuus. Muista asioista voidaan puhua myöhemmin.

Mitä jos viikonloppuna meni överiksi ja hävettää?

Silloin nuori tarvitsee aikuisen, ei lisää häpeää. Jos nuori kertoo tapahtuneesta jälkikäteen, se kertoo luottamuksesta. Sitä ei kannata rikkoa häpäisemällä, syyllistämällä tai moraalisaarnalla.

Tapahtunut pitää käydä läpi, mutta rauhassa ja vasta, kun nuori on siihen kykenevä. Keskustelussa voi kysyä, mitä tapahtui, missä kohtaa tilanne lähti käsistä, mikä olisi voinut auttaa ja miten ensi kerralla toimitaan toisin.

Nuoren pitää samalla kuulla, ettei yksi huono ilta määritä häntä ihmisenä. Moka ei poista sitä, että hän on tärkeä ja rakas.

Missä menee luottamuksen ja valvonnan raja?

Rajoja saa ja pitää asettaa. Kotiintuloajoista, yhteydenpidosta ja illan suunnitelmista sopiminen kuuluu vanhemmuuteen.

Täydellinen kontrolli ei kuitenkaan ole mahdollista.

Turvallinen päättäjäisilta alkaa siitä, että nuori tietää kaksi asiaa: kaveria ei jätetä yksin, ja kotiin saa soittaa aina.

Muistilista koulujen päättäjäisiltaan

1. Kotiin saa soittaa aina. Myös silloin, jos sääntöjä on rikottu tai jokin hävettää.
2. Kaveria ei jätetä yksin. Ei päihtyneenä, ei sammuneena, ei turvattomaan paikkaan eikä tuntemattoman mukaan.
3. Huoli riittää syyksi hakea apua. Soita aikuiselle tai 112, jos et tiedä mitä tehdä.
4. Ei-vastaus riittää. Omia rajoja ei tarvitse perustella loputtomasti.
5. Sopikaa yhteydenpidosta. Missä nuori on, kenen kanssa, milloin ilmoitetaan ja mitä tehdään, jos paikka vaihtuu.
6. Sopikaa koodisana tai emoji. Se voi tarkoittaa: olen pulassa, soita minulle tai tule hakemaan.
7. Vanhempi pitää puhelimen päällä. Nuoren pitää voida luottaa siihen, että aikuinen vastaa.
8. Jälkikäteen ei häpäistä. Ensin varmistetaan turvallisuus. Sitten puhutaan rauhassa.