Ojasta allikkoon

Kirjoittaja: 
Teuvo Peltoniemi
Pääkirjoitus

Eläkkeelle siirtymiseni vuoksi tämä on viimeinen pääkirjoitukseni. Siksi käytän tavallista pitempää aikakaarta – neljää vuosikymmentä.

Teini-ikäisenä lukutoukkana yritin ymmärtää omia alkoholikokeilujamme lukemalla Pekka Kuusen väitöskirjan Alkon tulosta maaseudulle. Kirjan ja Klaus Mäkelän neuvomana keräsin lukioaikana aineiston Kemin koululaisten alkoholinkäytöstä. Vuotta myöhemmin todistin keskellä yötä, kuinka Lapin Kullan rekkaralli lähti viemään vapautunutta keskiolutta etelään. Kokemukset johtivat päihdeuralle.

Tilastoista katsoen näyttää siltä, että niin minä kuin me muut päihdealalla toimineet olemme epäonnistuneet surkeasti. Lukioaikojeni jälkeen alkoholinkulutus on kasvanut nelinkertaiseksi, ja olemme ohittaneet jopa Italian. Naisten, nuorten ja vanhusten alkoholinkäyttö on noussut, ja sekakäyttö valtaa alaa. Huumehaitat ovat lisääntyneet vielä enemmän. Ongelmapelaaminen on yleistynyt. On tullut uusia addiktioita, kuten nettiriippuvuus. Onko siis menty ojasta allikkoon?

Aina voi tietysti kysyä, käytettäisiinkö vielä enemmän päihteitä, jos ei olisi tehty mitään. Todennäköisesti kyllä. Tosin monissa maissa kehitys on ollut erilaista, vaikka niissä ei ole tehty ollenkaan yhtä pontevasti alkoholipolitiikkaa tai päihdetyötä.

Ehkä päihdekysymys on heijastusta yleisistä kehitystrendeistä.

Ehkä kysymys on päihdeongelmien luonteesta. Sosiaali- ja terveysongelmia on vaikea saada kesyyntymään. Väkivalta on yhä ympärillämme, diabetes lisääntyy, ihmisten elopaino kasvaa. Ehkä päihdekysymys on realistisesti isommassa kädessä, heijastusta yleisistä kehitystrendeistä, joihin ei päihdekeskeisillä toimilla vaikuteta. Asunnottomuus ja työttömyys ovat maanläheisiä esimerkkejä. Siksi päihteiden käyttö kasvaa, ja päihdetyössä olemme ennättäneet pikemmin vain pitää nurkat ja paraatioven puhtaina ja lievittää ihmisten suurinta hätää.

Toisaalta päihdetiedon ja tietoisuuden taso on noussut. Rattijuoppous on oleellisesti vähentynyt.  Korvikealkoholien käyttö on supistunut olemattomiin. Enemmistö odottavista äideistä varoo nyt alkoholin käyttöä.

Päihdepalveluja on helpommin saatavilla, sillä päihdehuolto on suuresti laajentunut. Pakkohoidosta on luovuttu. On kehitetty uusia menetelmiä ja monipuolisempia terapiamuotoja. On keksitty päihderiippuvuutta hoitavia lääkeaineita. Verkkopalvelut ovat tuoneet tietoa ja oma-apuvälineitä käytännössä kaikkien ulottuville.

Silti kulutuksen kasvu on valtava: 2,5 litrasta 10 litraan yhden miespolven aikana. Mitä pitäisi tehdä?

Alkoholipolitiikassa kyllä tiedetään, mikä puree: alkoholin saatavuuden sääntely, johon sisältyy myös hinta. Ihmiset juovat niin paljon kuin on varaa, siksi hintapolitiikkaa on käytettävä tehokkaammin.

Alkoholipolitiikassa kyllä tiedetään, mikä puree.

Suomessa on höllennetty yhtä aikaa sekä virallista että epävirallista kontrollia. Kulttuurisiin virtauksiin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota ja kasvattaa sosiaalista kontrollia. Nyt on annettu lähinnä vapauksia, jatkossa pitäisi jakaa myös vastuuta, vaikkapa ravintoloille, nuorten vanhemmille, kouluille ja meille kaikille.

Ihmisillä ei ole kulttuurisesti riittävästi ympäristöjä, joissa sosiaalinen kanssakäyminen voitaisiin tyydyttää ilman viinaa. Pitäisi määritellä täysin alkoholivapaita alueita, eikä sallia alkoholin vallata jokaista elämäpiiriä.

Päihdetyön tutkimushavaintoja: ennaltaehkäisy on kustannustehokkaampaa kuin hoito. Ihmisillä on vahva halu ja kyky auttaa itseään ja läheisiään. Työntekijän ja ihmisen välinen suhde on tärkeämpi kuin terapiamenetelmä sinänsä. Systemaattisella hoidolla saadaan aikaan enemmän kuin sooloilemalla. Hoitamalla asiakkaan kaikkia ongelmia samalla kertaa saadaan parempia tuloksia kuin peräkkäisillä erillishoidoilla. Päihdepalvelut eroavat suuresti eri kunnissa.

Tällaisista tuloksista pitäisi tietysti ottaa oppia niin työntekijöiden valinnassa, koulutuksessa kuin hoitojärjestelmien rakentamisessa. Tämä saattaa merkitä tulevaisuudessa hyvin perusteellisia muutoksia.

Päihdehuollon pitäisi keskittyä myös enemmän kustannus-hyötysuhteen ja vaikuttavuuden kehittämiseen, erityisesti kun kuntien talous on tiukalla. Tämä koskee sekä asiakasvalintaa että menetelmiä, esimerkiksi verkkopalveluiden tai pienen puuttumisen käyttöönottoa myös sosiaalityössä.

Ojasta allikkoon ei lopulta taida olla päihdetyöhön sopiva kielikuva, koska se kuvaa liikkumatonta vettä. Todellisuudessahan niin vesi kuin viina virtaavat, joten vertauskuvana pitäisi olla pikemmin kymi. Eikä päihdeasioiden hoito saa olla pelkkä ajopuu, vaan emätukki, jolle voi rakentaa rikin ja peräsimen ja ohjailla väyläpuomien avulla.

Sellaisessa rakennustyössä toivotan onnea seuraajalleni, työtovereilleni ja koko päihdetyölle.

Lisää uusi kommentti

Filtered HTML

  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Sallitut HTML-tagit: <a> <em> <strong> <cite> <code> <ul> <ol> <li> <dl> <dt> <dd> <i> <b> <p> <h1> <h2> <h3> <h4> <h5> <h6>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
CAPTCHA
This question is for testing whether or not you are a human visitor and to prevent automated spam submissions.