Onko päihdetyössä sijaa perheelle?

Kirjoittaja: 
Marja Hannula

Kun joku perheestä hakeutuu päihdehoitoon, hoidossa pitäisi huomioida myös hoitoon hakeutujan läheiset. Läheisen oikeus on saada kuulla esimerkiksi kysymys, kuinka itse jaksat.

Artikkeli
Lisätiedot: 

Lue lisää

A-klinikkasäätiön perhekeskeisen työn kehittämisprosessin raportti verkkojulkaisuna: 

Rauno Mäkelä ym.: Perhekeskeinen työ A-klinikkasäätiöllä - Kehittämisprosessi 2005-2006. Monistesarja nro 54, A-klinikkasäätiö 2006. www.a-klinikka.fi/julkaisut/verkkojulkaisut > Monistesarja.

A-klinikkasäätiössä asetettiin 2005–2006 tavoitteeksi lisätä perhetyötä asiakastyössä. Kun eri yksiköissä tehtävää perhetyötä selvitettiin, kävi ilmi, että niistä läheskään kaikilla ei ole tapana kutsua perheenjäseniä mukaan, kun joku perheestä hakeutuu hoitoon. Kommenteissa todettiin muun muassa, että vaikka hoidossa on yksilöpainotus, asenne perhekeskeiseen työhön on myönteinen. Joistakin yksiköistä todettiin, että perhekeskeinen työ on vielä lapsenkengissä.

Koulutusta perhetyöhön kuitenkin oli: kyselyyn vastanneista 21:stä A-klinikkasäätiön yksiköstä 12:ssa työskenteli yksi tai useampi erityistason tai vaativan erityistason perheterapeutti. Lyhyempiä perhetyön menetelmäkoulutuksia oli useilla työntekijöillä. Kirjavuus oli silti suurta. Joissakin tiimeissä perhetyön koulutusta oli yli puolella työntekijöistä, kun taas yhdeksässä tiimissä sitä ei ollut yhdelläkään.

Laki velvoittaa muistamaan myös läheiset

Päihdeongelmasta puhutaan henkilökohtaisena ongelmana, mitä se ei useimmiten ole. Syrjäytyneinkään ongelmainen ei elä täysin erakkona vailla mitään kontakteja muihin ihmisiin. Päihdeongelma jollakin perheenjäsenellä koskettaa koko perhettä, puolisoa, lapsia, lasten sisaruksia, uusperheen lapsia ja uusia sisaruksia, isovanhempia.

Muut perheenjäsenet ovat tietämättömiä, peloissaan, kauhuissaan, syyllisiä, noloja, häpeissään, vihaisia, pettyneitä yhden perheenjäsenen päihdeongelman edessä. Aikuisen on vaikea tunnistaa ja myöntää omassa perheessä olevaa ongelmaa. Lapselle se on vielä vaikeampaa. Lapsi on luonnostaan solidaarinen vanhemmilleen ja haluaa rakastaa heitä kaikesta huolimatta. Se tekee lapsen erityisen haavoittuvaksi ja alttiiksi. Elämän epävarmuus ja tunteiden vaihtelevuus äärestä laitaan kuluttavat pienen ihmisen sietokykyä vielä ankarammin kuin aikuisen.

Päihdeongelmasta puhutaan henkilökohtaisena ongelmana, mitä se ei useimmiten ole.

Perheen kohtaamiseen ei ole vakiintuneita keinoja perheenjäsenen hakeutuessa ensi kertaa hoitoon päihteidenkäytön takia. Usein jokin kriisi on saanut aikaan hoitoon hakeutumisen. Uudessa tilanteessa perheen muut jäsenet – sekä puoliso että varsinkin lapset – jäävät kaiken tiedon ulkopuolelle.

Yksilöhoidon traditio elää edelleen vahvana päihdetyössä: päihteidenkäyttäjä on hoitoa tarvitseva ensisijainen asiakas. Päihdehuoltolaki velvoittaa järjestämään päihdepalvelut päihteiden ongelma-käyttäjille ja heidän läheisilleen. Läheiset rinnastetaan samanarvoisiksi suhteessa avun tarpeeseen ja saamiseen. Palvelujärjestelmä ei ole kyennyt vastaamaan lain asettamaan velvoitteeseen.

Läheisille suunnattuja palveluita on saatavilla ja tarjolla vain joillakin paikkakunnilla ja joissakin yksiköissä mutta ei kaikkialla. Erityisesti lapsille ja nuorille tarkoitettuja lähestymistapoja ei ole käytössä suunnitelmallisesti.

Kun perhekeskeistä työtä A-klinikkasäätiössä selviteltiin, oli helppo havaita, kuinka monenlaisia kartoituksen ja selvityksen tekemiseen liittyviä välineitä ja lomakkeita on käytössä. Tuli tunne, että työskentelyyn tarvitaan valmiita malleja ja kysymyspatteristoja. Hoitoketjuissa ja erilaisissa hankkeissa olevat interventiomallit korostavat palveluohjausta. Itseäni jäi hämmästyttämään eniten, ketkä ovat niitä terapian ja pitempiaikaisen hoidon ja tuen antajia.

Kuinka itse jaksat?

Päihdehoidossa pitäisi aina olla valmius ottaa vastaan myös hoitoon hakeutujan läheiset. Tulotilanteessa otetaan vastaan asiakkaan lisäksi hänen saattajansa ja ollaan valmiita kuuntelemaan heidän tarinansa ja totuutensa asiakkaan kuvausten lisäksi. Tavallinen aineanamneesi-haastattelu läheisten paikalla ollen on interventio. Päihteidenkäyttöön liittyvien kysymysten esittäminen ja asiasta puhuminen neutraalisti helpottaa läheisten epätietoisuutta. Kotona päihteidenkäytöstä puhuminen on usein ollut vaikeaa.

Päihteitä käyttävän henkilön hakeutuessa hoitoon avoyksikköön, katkaisuhoitoasemalle tai kuntoutumisyksikköön olisi hyvä selvittää, kenen kanssa hän asuu ja kenen kanssa hän on päivittäin tai viikoittain keskusteluyhteydessä. Ketkä ovat hänelle läheisiä ihmisiä? Heidät pyydetään paikalle seuraavalla kerralla. Työntekijä voi perustella asiaa asiakkaalle sillä, että meillä on tällainen käytäntö.

Perhetapaamisten toivoisi olevan päihdehoidossa yhtä luonnollisia kuin yksilötapaamisten.

Päihdeongelman luonne, riippuvuuden monimuotoisuus ja hoitomahdollisuudet ovat asioita, joihin liittyy tavallisten ihmisten mielessä liittyy paljon epätietoisuutta. Jokaisella päihdeongelmaisen läheisellä tulisi olla mahdollisuus esittää itseä askarruttavia kysymyksiä ammattiauttajille. Myös jokaisen läheisen oikeus on saada kuulla kysymys, kuinka itse jaksat ja miten voimme sinua auttaa.

Perhetapaamisten toivoisi olevan päihdehoidossa yhtä luonnollisia kuin yksilötapaamisten. Kaikkien paikallaolovaatimus voi olla liian vaativa, mutta työntekijä voi olla avuksi niille, jotka ovat valmiita tulemaan paikalle.

Lasten mukanaoloon liittyy monia pelkoja ja uskomuksia. Lasten kuullen ei voi puhua. Lasten kanssa ei osata puhua. Päihdeperheiden lapset ovat kuulleet kotona monenlaista puhetta, riitaa ja huutamista. Monet lapset tulevat mielellään vastaanotolle, aluksi kuunnellen aikuisten keskustelua ja myöhemmin itsekin osallistuen.

Päihteitä käyttävä asiakas ei välttämättä ole vielä valmis hoitoon. Silloin on hyvä työskennellä niiden kanssa, joilla on hoitovalmiutta, ja tarjota heille palveluja. Näitä voivat olla yksilökeskustelut, omaisille tai läheisille suunnatut ryhmät ja erikseen päihdeperheen nuorille ja lapsille tarkoitetut ryhmät. Hoito voi pelästyttää sanana. Hyviä ja kutsuvia nimiä ovat tuki- tai valmennusryhmä tai kurssi. Ne korostavat koulutuksellista puolta ja madaltavat kynnystä hakeutua saamaan tietoa ja tukea.

Lisää pontta perhetyöhön!

Perheissä näkyvät yhteiskunnan muutokset niin hyvässä kuin pahassa. Perherakenteet muuttuvat jatkuvasti, ja suomalainen perhekulttuuri saa uusia vaikutteita kansainvälistymisen myötä. Työskentely perheiden kanssa on mielenkiintoista ja alati uudistuvaa.

Olen tehnyt pitkään työtä päihdetyötä ja koko ajan hyvin perhekeskeisesti sekä toiminut perhetyön ja perheterapian kouluttajana monissa koulutusohjelmissa. Haluan vedota päihdeperheiden kanssa työskenteleviin ammattilaisiin. Kaikilla ei mene hyvin. Lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat usein yhteydessä vanhempien päihdekäyttöön. Pitäkää perheet ja läheiset tasavertaisina avuntarvitsijoina. Palveluyksiköt, antakaa mahdollisuudet tehdä työtä perheiden kanssa. Työnohjaajat, ottakaa perhenäkökulma huomioon. Perheterapeutit, ottakaa perhetyöstä innostuneita kollegoja mukaan perhetapaamisiin. Tiimit, ottakaa perhetyö kehittämisalueeksi ja hankkikaa tiimille perhetyön osaamista. Perheet tarvitsevat apua, tukea, terapiaa, toimivaa vuorovaikutusta, yhdessä tekemistä ja yhteistä yrittämistä vaikeuksien voittamiseen.

Marja Hannula on erityistason perheterapeutti ja työskentelee kouluttajana ja työnohjaajana Kymen A-klinikkatoimessa.

 

Lisää uusi kommentti

Filtered HTML

  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Sallitut HTML-tagit: <a> <em> <strong> <cite> <code> <ul> <ol> <li> <dl> <dt> <dd> <i> <b> <p> <h1> <h2> <h3> <h4> <h5> <h6>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
CAPTCHA
This question is for testing whether or not you are a human visitor and to prevent automated spam submissions.