Ihminen on terve, kun se pelaa

Kirjoittaja: 
Anu Katainen
Kolumni

Lukemista pidetään nykyisin arvostettavana harrastuksena. Mutta jos olisit kertonut intohimosta kirjoja kohtaan vaikkapa 1700-luvun lopulla, kuulijat olisivat vähintäänkin kohotelleet kulmakarvojaan ja mahdollisesti ilmaisseet huolensa moisesta ajanviettotavasta. Tuolloin kirjojen lukemisen pelättiin johtavan toden ja sadun sekoittumiseen. Erityisesti nuorten naisten epäiltiin joutuvan romaanien lukemisen myötä tilaan, jossa he alkavat luulla fiktion maailmaa todeksi.

Myöhemmin inhimillisen rappion kuvaksi muodostui televisiota tuijottava sohvaperuna. Videopelien yleistyessä alkoi kiistely niiden haitallisuudesta lasten kehitykselle. Erityisesti väkivaltaa sisältävien videopelien nähtiin pitkään aiheuttavan aggressiivista käyttäytymistä. Tietokoneiden yleistyminen johti huoleen omiin huoneisiinsa linnoittautuvista, sosiaalisia kontakteja vaille jäävistä teinipojista. Kun nämä teinipojat olivat osaltaan mullistaneet ihmisten välisen kommunikaation, alettiin keskustella liiallisen internetin käytön haitoista.

Pokémonin pöyristelijöitä ja kannattajia erottaa todennäköisesti jonkinlainen sukupolvien kuilu.

IHMISET OVAT riemumielin ottaneet vastaan uudet viestintä- ja viihdeteknologian sovellukset, mutta niiden omaksumisen on pelätty johtavan monenlaisiin haittoihin, kuten eristäytymiseen ja todellisen elämän vääristymiseen. Tässä ajattelussa oikea sosiaalisuus ja kommunikaatio on sellaista, joka tapahtuu kasvokkain.  Muu on halpaa ja epäaitoa korviketta. 

KULUNEEN KESÄN kuumimpia puheenaiheita on ollut Pokémon Go -peli, joka on näkynyt katukuvassa niska kyyryssä älypuhelinta tuijottavina ihmisjoukkoina. Peli on nerokas, etenkin jos sitä pohtii suhteessa tietokonepeleihin perinteisesti liitettyihin uhkakuviin. Pokémon tuo pelaajat ulos kaduille ja puistoihin. Peli pakottaa kävelemään pitkiä matkoja ja ottamaan kontaktia toisiin pelaajiin. Jos pelaajien ja vastaavien pelien määrä lisääntyy, seurausten voisi kuvitella jopa edistävän kansanterveyttä.

Jostain syystä Pokémon on kuitenkin herättänyt laajaa ärtymystä. Ärsyyntyjien mielestä kyseessä on uusi turha villitys, joka vie aikaa tähdellisemmältä toiminnalta, kuten esimerkiksi marjojen poiminnalta. Filosofian professori Sara Heinämaa on puhunut Pokémon-ilmiöstä ongelmana, joka ilmentää vakavia puutteita varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa ja joka johtuu merkitysten häviämisestä länsimaisen ihmisen elämästä.

Pokémonin pöyristelijöitä ja kannattajia erottaa todennäköisesti jonkinlainen sukupolvien kuilu. Jos on jo lapsesta asti tottunut pelaamaan ja pitämään sitä paitsi erinomaisena ajanvietteenä, myös sosiaalisena ja kehittävänä harrastuksena, uusiin pelimuotoihin suhtautuu todennäköisemmin innostuneen avoimesti, kuin moraalista paniikkia lietsoen.

Anu Katainen työskentelee yliopistonlehtorina Tampereen yliopistossa.

Lisää uusi kommentti

Filtered HTML

  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Sallitut HTML-tagit: <a> <em> <strong> <cite> <code> <ul> <ol> <li> <dl> <dt> <dd> <i> <b> <p> <h1> <h2> <h3> <h4> <h5> <h6>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
CAPTCHA
This question is for testing whether or not you are a human visitor and to prevent automated spam submissions.