Anneli Auerin vaikea valinta

Kirjoittaja: 
Anu Katainen

”Anneli Auer kampaajalla ensimmäistä kertaa 10 vuoteen – katso lopputulos!” otsikoi 7 Päivää -lehti noin kuukausi Auerin vankilasta vapautumisen jälkeen. Voisi kuvitella, että vuosien julkisen riepottelun jälkeen Auer olisi kaikkea muuta kuin suopea haastattelupyynnöille. On kuitenkin todennäköistä, että julkisuuden välttely ei tekisi hänen paluutaan arkeen yhtään helpommaksi. Anneli Auerin tuntee lähes jokainen suomalainen.

Julkisuus ei ole syytetylle tai tuomitulle välttämättä haitallinen asia. Pekka Lehdon dokumentti Ulvilan murhamysteeri kuvasi tutkinnassa tapahtuneita virheitä ja ylilyöntejä Auerin eduksi. 7 Päivää -lehden haastattelu viittaa siihen, että Auer tulee jatkossakin käyttämään julkisuutta maineensa puhdistamiseen.

Kaikki eivät voi saada uutta oikeudenkäyntiä julkisuudessa.

YHDYSVALLOISTA LÖYTYY lukuisia esimerkkejä siitä, miten rikoksista syytettyjen kohtalo on ratkennut julkisuudessa. Paradise lost, vuosina 1995–2011 tehty dokumenttielokuvien sarja kolmen pojan murhasta ja seuranneesta oikeudenkäynnistä, vaikutti merkittävästi murhista tuomittujen vapautumiseen. Alkuvuodesta ilmestynyt HBO:n dokumenttisarja The Jinx – The Life and Deaths of Robert Durst seurasi kolmeen murhaan yhdistettyä eksentristä miljonääriä ja johti lopulta poliisitutkinnan avaamiseen ja murhasyytteeseen. Vuonna 2014 ilmestynyt podcast-sarja Serial pyrkii osoittamaan, että teinitytön murhasi sittenkin joku muu kuin tuomittu poikaystävä.

The Jinxin ja Serialin suosio on herättänyt keskustelua rikosdokumenteista eräänlaisina ylimääräisinä oikeudenkäynteinä. Niissä käydään läpi poliisin tutkinta-asiakirjoja, etsitään uusia todisteita ja haastatellaan asianosaisia. Ne eivät tyydy raportoimaan neutraalisti tutkinnan käänteistä, vaan ne pyrkivät aktiivisesti vaikuttamaan kysymyksiin syyllisyydestä ja syyttömyydestä.

ON TIETENKIN hyvä, että toimittajat ja dokumentaristit puuttuvat tapauksiin, joissa oikeus ei ole toteutunut. Toisaalta on myös varmaa, että kaikki eivät voi saada uutta oikeudenkäyntiä julkisuudessa. Rikosdokumentit ovat viihdettä – edellä mainitut esimerkit vieläpä erittäin laadukkaasti tuotettua viihdettä. Niiden päähenkilöt ovat kiehtovia ja sujuvasti artikuloivia. Paradise lostin keskushenkilö Damien Echols kaveeraa nykyisin näyttelijöiden ja muusikoiden kanssa, ja hänen runoistaan on sävelletty musiikkia. Robert Durst katuu todennäköisesti katkerasti suostumistaan kuvattavaksi.

Anneli Auerin syyttömyydestä on mielipide melkein jokaisella. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tapauksen käsittely tulee päättymään hovioikeuden vapauttavaan päätökseen. Riippuu osittain Auerista itsestään, onko tapaus loppuun käsitelty myös julkisuudessa.

Anu Katainen työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa.

Lisää uusi kommentti

Filtered HTML

  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Sallitut HTML-tagit: <a> <em> <strong> <cite> <code> <ul> <ol> <li> <dl> <dt> <dd> <i> <b> <p> <h1> <h2> <h3> <h4> <h5> <h6>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
CAPTCHA
This question is for testing whether or not you are a human visitor and to prevent automated spam submissions.