Itsekontrolli – yksilön vai olosuhteiden ominaisuus?

Kirjoittaja: 
Anu Katainen

Omien elintapojen muuttaminen on vaikeaa. Tämän on huomannut jokainen, joka on yrittänyt tehdä elämässään pienempiä tai isompia muutoksia. Riippuvuudet edustavat tapojen muuttamisen vaikeudessa ääripäätä, mutta myös pienemmät muutokset, vaikkapa kasvisten syönnin lisääminen ja herkuttelun vähentäminen, tuottavat usein ongelmia. 

Ihmisessä tuntuu taistelevan kaksi voimaa: toinen on rationaalinen ja tavoitteellinen, toinen taas mukavuuden- ja nautinnonhaluinen. Rationaalinen voima meissä kehottaa lähtemään lenkille sohvalla löhöilyn sijaan, mutta mukavuudenhalu usein torppaa rationaalisen puolemme yritykset. Se muistuttaa huonosta säästä ja raskaasta työpäivästä ja kehottaa siirtämään lenkkeilyn toiseen päivään. 

KUN RATIONAALINEN puolemme onnistuu väistämään mukavuudenhaluisen puolemme maanittelut, kutsumme sitä itsekontrolliksi. Joillain itsekontrollia tuntuu olevan enemmän kuin toisilla. He onnistuvat esimerkiksi noudattamaan tarkkaa ruokavaliota ja he liikkuvat aktiivisesti. Kaiken kaikkiaan heidän vuorokaudessaan tuntuu olevan enemmän tunteja kuin muilla.

Jatkuvasti itsekontrollissa onnistuva ihminen on luonnonoikku.

Itsekontrollilla on korvissamme positiivinen kaiku: itseään kontrolloiva ihminen herättää ihailua, koska ympäristömme on niin täynnä houkutuksia ja leppoistamisen mahdollisuuksia. Lisäksi ihmiseen on koodattu taipumus käyttäytyä mahdollisimman energiatehokkaasti, mikä tarkoittaa käytännössä helppouden valitsemista ponnisteluiden sijaan.

Tässä mielessä jatkuvasti itsekontrollissa onnistuva ihminen on luonnonoikku. Juuri taipumuksemme muodostaa tapoja ja halumme pitäytyä niissä tekee arjestamme sujuvaa. Meidän ei tarvitse jatkuvasti tehdä päätöksiä, vaan toimimme, kuten olemme ennenkin toimineet. Ongelmaksi tämä taipumus muodostuu, kun tapamme ovat itsellemme haitaksi.

Miksi jotkut ovat parempia kontrolloimaan tekemisiään kuin toiset? Ehkä siksi, että syvälle juurtuneet tapamme eivät vaadi kontrolloimista. Kun koko ikänsä liikuntaa harrastanut lähtee kuntosalille, kyse ei ole itsekontrollista, vaan tavasta.

OLEN POHTINUT, kuinka tarpeellinen koko itsekontrollin käsite on. Johtaako se itse asiassa esittämään vääränlaisia kysymyksiä ihmisen käyttäytymisen irrationaalisesta puolesta? Itsekontrollin käsitteellä on vahva moraalinen lataus. Tulkitsemme liian helposti toistemme tekemistä joko osoitukseksi itsekontrollista tai sen puutteesta. Kyseessä ei kuitenkaan ole vain yksilöllinen kyky, vaan myös elinolosuhteiden tuote.

Itsekontrollissa on kyse samoista asioista kuin elämässä menestymisessä muutenkin. Kun elämässä on ollut tarpeeksi rakkautta ja materiaalisia ja sosiaalisia resursseja, on helpompi elää tavalla, joka ulkopuolisen silmin näyttäisi edellyttävän jatkuvaa itsekuria.

Anu Katainen työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa.

Lisää uusi kommentti

Filtered HTML

  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Sallitut HTML-tagit: <a> <em> <strong> <cite> <code> <ul> <ol> <li> <dl> <dt> <dd> <i> <b> <p> <h1> <h2> <h3> <h4> <h5> <h6>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
CAPTCHA
This question is for testing whether or not you are a human visitor and to prevent automated spam submissions.