Alkoholipolitiikka ja kärsivä kansa

Kirjoittaja: 
Anu Katainen

Miksi kaikkien pitää kärsiä, jos vähemmistö ei osaa käyttää alkoholia oikein? Kysymys esitetään usein jossain muodossa, kun keskustellaan alkoholipolitiikasta. Viimeksi asiaa tivattiin Etelä-Suomen aluehallintoviraston määrätessä viski-sanan poistettavaksi Olut & Viski Expo -tapahtuman nimestä. Uutisiin määräys päätyi, kun viraston kerrottiin vaatineen sanan poistoa myös tapahtumasta kertovista yksityisistä blogikirjoituksista. Vaikka tieto osoittautui virheelliseksi, rajoittava alkoholipolitiikka ja todellisuudesta vieraantuneet virkamiehet herättivät jälleen kerran syvää raivoa.

JUOMISEN kustannukset – mitattiin niitä sitten inhimillisenä kärsimyksenä tai julkisina menoina – ovat Suomessa niin suuret, että kulutuksen rajoittaminen on välttämätöntä. Vaikka hintojen korottaminen ja saatavuuden rajoittaminen ovat EU-Suomessa menettäneet tehoaan juomisen vähentäjinä, vuoden 2004 alkoholiveronalennus osoitti, miten suuri vaikutus alkoholin hinnalla on haittojen ilmenemiseen. Alkoholin kokonaiskulutus nousi tuolloin nopeasti 10 prosenttia. Maksakirroosikuolemien määrässä nousu oli huimat 50 prosenttia.

Suomi ei muutu Italiaksi, vaikka ruokakaupoista saisi halpaa viiniä.

Maksakirroosi ei kehity hetkessä, vaan se edellyttää pitkäaikaista runsasta alkoholinkäyttöä. Veronalennuksen seuraukset kohdistuivat erityisesti niihin, jotka jo joivat liikaa. Tätä haittojen kasautumista on käytetty osoituksena alkoholipolitiikkamme tehottomuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta: kaikki kärsivät, vaikka enemmistöä – niin sanottuja kohtuullisesti juovia tavallisia kansalaisia – sääntely ei edes hetkauta.

Suurkuluttajat eivät elä tyhjiössä. Eivätkä he ole aina olleet suurkuluttajia. Mitä enemmän kansa kuluttaa, sitä enemmän on niitä, jotka kuluttavat kohtuuttomasti. Jos juominen Suomessa vapautettaisiin sääntelystä, tuloksena ei olisi eteläeurooppalaisen juomiskulttuurin yhtäkkinen kehittyminen. Suomi ei muutu Italiaksi, vaikka ruokakaupoista saisi kantaa kotiin halpaa viiniä.

Vuoden 2004 veronalennus johti satoihin ylimääräisiin kuolemantapauksiin. Kuolleet olivat valtaosin huono-osaisia pitkän linjan suurkuluttajia. He tuskin olisivat saavuttaneet pitkää ikää, vaikkei hintoja olisikaan laskettu. Vaikka heidän mahdollisuutensa hallita omaa juomistaan oli vakavasti heikentynyt, he eivät silti ansainneet kuolla.

PALATAAN VIELÄ kysymykseen kärsimyksestä: mitä kärsimys oikeastaan tarkoittaa, kun puhutaan nykyisen alkoholipolitiikan vaikutuksista kansalaisten elämään? Kärsimys on vahva sana. Onko kyseessä se työlääntynyt olo, joka syntyy ostosreissulla, kun viinipullon saadakseen on vielä pistäydyttävä Alkossa painavien kassien kanssa? Vai viittaako se siihen harmitukseen, kun kello on jo yhdeksän ja jääkaapissa ei ole saunaolutta?

Anu Katainen työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa.

Lisää uusi kommentti

Filtered HTML

  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Sallitut HTML-tagit: <a> <em> <strong> <cite> <code> <ul> <ol> <li> <dl> <dt> <dd> <i> <b> <p> <h1> <h2> <h3> <h4> <h5> <h6>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
CAPTCHA
This question is for testing whether or not you are a human visitor and to prevent automated spam submissions.