Terveyserot Helsingin kartalla

Kirjoittaja: 
Anu Katainen

Helsingin Kallio syntyi työväen asuinalueeksi 1800-luvun lopulla. Professori Heikki Waris kuvasi tuon ”köyhän kansan vyöhykkeen” katuja seuraavasti: ”Keskellä katulinjaa, pitkien talorivien välissä kulki mutkitteleva kivinen tie, johon raskaitten kivi- ja hirsikuormien pyörät olivat uurtaneet syvät uomat ja jota vesi syksyisin vuolaana virtasi. […] Kiveämättömiä ja kuraisia olivat talojen pihatkin ja niiden väliset kapeat kujat ja takapihat. Olipa parin korttelin keskellä niin suuria lammikoita, että niitten luona monet pyykkipadat kiehuivat ja kymmenien perheiden vaatteet pestiin.”

Terveyseroja tuottavat nyt elintavat.

Waris kuvaa vuonna 1932 ilmestyneessä tutkimuksessaan Työläisyhteiskunnan syntyminen Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolelle Kallion asukkaiden karuja elinoloja. Ei ollut tavatonta, että vuokrakasarmien yhden huoneen asunnoissa majaili kymmenenkin ihmistä, perhe ja vuokramenoja kattamaan otetut asukit. Tautien leviäminen, surkeat työolot ja ruoan ja juomaveden kehno laatu näkyivät muuta kaupunkia huomattavasti korkeampina kuolleisuuslukuina.

WARIS KIINNITTI huomiota myös Kallion asukkaiden juomatapoihin. Työläisten alueet olivat paheellisuuden pesiä, joissa haureus ja juopottelu rehottivat. Olutta ja väkijuomia oli vapaasti saatavilla ja työviikon päättyessä miesväki haki lähipuodista halpaa rommia ja punssia. Lisäksi viinaa virtasi Sörnäisten satamasta ja Itäisen Viertotien, nykyisen Hämeentien, lukuisista salakapakoista. Waris kytkee Kallion työmiesten runsaan viinankulutuksen myös ”yleiseen juomatapaan”, jossa kova työnteko sai vastapainonsa ”rajuista juomingeista”. Kurjien elinolojen lisäksi Kallion miesten elinvuosia verotti myös alkoholi.

Tämän päivän Kallio on opiskelijoiden ja yksinasuvien suosima vireä kaupunginosa, jonka gentrifikaatiosta eli keskiluokkaistumisesta on puhuttu jo pitkään. Jotkut asiat ovat kuitenkin pysyneet samoina Wariksen tutkimuksen ajoista. Kalliolla on edelleen maine paheiden pesänä ja sen miehillä on vähemmän elinvuosia edessään kuin muissa kaupunginosissa. Siinä missä 1900-luvun alussa ihmisiä tappoi liian tiivis asuminen, sata vuotta myöhemmin suurin kuolemanriski koskee yksinasuvia.

KALLION ESIMERKKI kertoo väestöryhmien välisten terveyserojen pysyvyydestä. Vaikka elinolojen epäkohdat on saatu korjattua, erot kuolleisuudessa säilyvät. Nyt eroja tuottavat elintavat, erityisesti alkoholin käyttö ja tupakointi. Wariksen Kalliossa työmiehet pakenivat ahdasta kotia lähikuppiloihin. Nykyisin paetaan muutakin: ahdistavaa menneisyyttä, juurettomuutta, kovenevaa kilpailua koulutus- ja työmarkkinoilla.

Suosittelen lämpimästi Wariksen kirjaa kesälukemiseksi. Lukupaikaksi sopii erinomaisesti vaikkapa Karhupuiston kioski.

Anu Katainen työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa.

Lisää uusi kommentti

Filtered HTML

  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Sallitut HTML-tagit: <a> <em> <strong> <cite> <code> <ul> <ol> <li> <dl> <dt> <dd> <i> <b> <p> <h1> <h2> <h3> <h4> <h5> <h6>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
CAPTCHA
This question is for testing whether or not you are a human visitor and to prevent automated spam submissions.