Saatavuus ja hinta – kaksi kallehinta

Kirjoittaja: 
Jussi Simpura

ELOKUUSSA 2013 jatkui keskikesällä alkanut keskustelu alkoholin kulutuksen vähentämistoimista, niiden mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista. Saatavuus ja hinta näyttävät tutkimustiedon mukaan edelleen tehokkaimmilta säätöventtiileiltä, mutta säätelyä vaikeuttaa alkoholin laaja matkustajatuonti Virosta. Jotkut harvat haluavat tosin vieläkin uskoa, että juoppoutta voitaisiin vähentää, vaikka keskimäärin juotaisiin enemmän. Silloin siis onnistuttaisiin vähentämään suurkulutusta ja nostamaan muun kulutuksen tasoa, mutta vältettäisiin alkoholihaittojen kasvu. Tämä kauppiaitten onnela ei ole toteutunut vielä missään. On vaikea uskoa, että se onnistuisi edes innovaatio-Suomessa.

Puheenvuoroja kirvoitti sosiaali- ja terveysministeriön tiedote alkoholilain uudistuksesta. Siinä katsottiin, että alkoholihaittojen vähentämiseksi tarvitaan yleisten sosiaali- ja terveyspoliittisten toimien lisäksi myös saatavuuteen ja hintaan kohdistuvia toimia. Reaktiot tiedotteeseen tuovat näkyviin alkoholipolitiikan Rubikin kuution koko värikirjon.

Alkoholimonopoli voi olla tehokas erityisverovirasto.

ALKON ENTINEN PÄÄJOHTAJA muistutti, että saatavuuden ja hinnan käyttöä alkoholipolitiikan välineinä rajoittaa Viron varaventtiili: jos saatavuus kiristyy ja hinta kohoaa Suomessa, kasvaa matkustajatuonti ”omaan käyttöön” nopeasti. Emeritus-pääjohtajan mukaan parannusta saadaan vasta, kun Viron hallitus huomaa, miten erinomainen verotuskohde alkoholijuomat on myös Virolle. Joku muu voisi jatkaa ajatusta esimerkiksi siihen suuntaan, että alkoholimonopoli voi olla tehokas erityisverovirasto korkeampien verojen keräämiseksi.

Kokenut toimittaja taas totesi sen, minkä useimmat näkevät joka päivä: viini on jo maitokaupoissa, kun Alkon myymälät ovat kylki kyljessä suurten ruokakauppojen kanssa. Päivystyspoliklinikan lääkäri huomautti, että kiristyvä alkoholipolitiikka voi entisestään kärjistää hänen työssään näkyvää alkoholiongelmaa: ”matkailijoiden omaan käyttöön tuomat” kotivarastot ovat kasvaneet ja ne lisäävät tuhoisan juopottelun riskiä.

Lopulta hyvinvointisosiologian professori tiivisti hallituksen rakenneuudistusohjelman yhden kohdan uudella tavalla: alkoholipolitiikka on asettunut osaksi työurien pidentämistä, ei enää vain kansanterveyskysymykseksi. Tämä tulkinta pääsi myös valtalehden pääkirjoitukseen.

ALKOHOLIPOLIITTISESSA keskustelussa näyttää siis olevan uusia näkökulmia. Keinovalikoimassa ei kuitenkaan ole paljon yllättävää: vanhat konstit, saatavuus ja hinta, ovat parempia kuin pussillinen uusia, varsinkin kun pussissa ei juuri ole uusia keinoja. Ongelmana on, että alkoholin saatavuuden ja hinnan sääntely toimii parhaiten laboratorio-olosuhteissa, rajat ylittävää turistituontia säätelemään pystyvässä umpiossa. Nyky-Suomessa umpio on haurastunut monin paikoin kehikoksi. Silti saatavuus ja hinta ovat keinoista kallehimmat, eivät ainoita mutta edelleen parhaita.

Dosentti Jussi Simpura työskentelee tutkimusprofessorina Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa.

Lisää uusi kommentti

Filtered HTML

  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Sallitut HTML-tagit: <a> <em> <strong> <cite> <code> <ul> <ol> <li> <dl> <dt> <dd> <i> <b> <p> <h1> <h2> <h3> <h4> <h5> <h6>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
CAPTCHA
This question is for testing whether or not you are a human visitor and to prevent automated spam submissions.