Arktisen hysterian maa

Kirjoittaja: 
Jukka Heinonen

LUEN MUUTAMAN vuoden välein aina uudelleen Marko Tapion 60-luvun lopulla ilmestyneen Arktisen hysterian. Teoksesta piti tulla neliosainen, mutta se jäi kaksiosaiseksi.

Kirjat käynnistivät ilmestyttyään vilkkaan keskustelun, mutta teos on sittemmin jäänyt liki unholaan. Se on harmi, sillä Tapio piirtää suomalaisuuden kuvaa upealla tavalla. Ero vähän varhaisempaan Väinö Linnan trilogiaan on siinä, että Linnan painottaessa tekstiään yhteisöjen tasolle Tapio luotaa yksittäisten ihmisten mielenmaisemia. Hän luo niiden avulla kuvan maasta, jota riivaa "arktinen hysteria".

Tapion modernin moniulotteinen teksti on Linnaa vaikealukuisempaa. Yhdessä nämä kaksi teossarjaa maalaavat hyytävän mutta samalla oudon lämpimän kuvan kansakuntaa liikuttavasta dynamiikasta.

Arktisen hysterian elementit löytyvät edelleen helposti.

Tapion kirja sijoittuu syrjäiselle voimalaitostyömaalle 20 minuutin mittaiseen tuokioon. Tuossa ajassa päähenkilön tajunnan läpi juoksee muistojen ja kertomusten loputon virta. Niiden avulla hän yrittää ratkaista, miten hänen tulisi seuraavana hetkenä toimia. Työmaalla on puhjennut väkivaltainen konflikti. Päähenkilö on jo kaivanut esiin isänsä sodanaikaisen konepistoolin.

ARKTINEN HYSTERIA on Tapion nimitys passiiviselle ja alakuloiselle kansanluonteelle. Sen sulkeutuneisuus purkautuu toistuvasti äärimmäisinä mielentiloina ja tekoina.

On selvää, että noiden purkausten yhtenä laukaisijana on alkoholi. Teoksen tulisi kuulua päihdetyön oppikirjoihin, sillä niin vaikuttavasti Tapio kuvaa viinan läpitunkevaa läsnäoloa kirjan 'köyhien' ja 'oppimattomien' henkilöiden elämässä: "Ja on sanottava, että viina on todellakin aine – niin paljon kuin siitä pahaa puhutaankin – joka ainakin näillä työmailla ja näille miehille on suorastaan siunaus, ainoa ihmisen pelastus, Jumalan uusi ja käytännöllinen muoto, koska sen lahjana on suuri vapautus: unohdus. Muut jumalat meillä olivatkin harvinaisia tämän rinnalla. Sanon tämän siitä huolimatta, että viinasta oli työmaalla vain paljasta harmia ja vaikeutta."

Tapion luoma maailma on raaka, mutta hän kuvaa siinä sinnitteleviä ihmisiä pohjimmiltaan ymmärtävästi. Vaikka Tapio hahmottaa 50-100 vuoden takaista Suomea, kuva ei ole yhtään vanhentunut. Samat arktisen hysterian elementit löytyvät edelleen helposti vähän pintaa raaputtamalla.

TAPPERIN VELJESSARJAAN kasautui hämmästyttävä määrä taiteellista lahjakkuutta. Osa heistä oli itsekin alkoholin vietävissä. Kain Tapper kamppaili pitkään päihteiden kanssa, ja Marko Tapio eli viimeiset vuotensa alkoholistin elämää kiistäen ongelmansa kuolinvuoteelleen saakka.

Aikanaan ihmeteltiin, miten Tapio aikoo kakkososan jälkeen kuljettaa tarinaa eteenpäin. Hän näytti kirjoittaneen itsensä pahasti nurkkaan. Tapion kuoltua hänen tallelokerostaan löytyi sinetöity mappi, jonka kääreessä oli otsikko Arktinen hysteria osa 4. Kun paketti avattiin, sen sisältä löytyi riisi tyhjää konekirjoituspaperia.

Arktinen hysteria sai vallan myös kuvaajastaan.

Sosiologi Jukka Heinonen työskentelee järjestöpäällikkönä Takuu-Säätiössä.

Lisää uusi kommentti

Filtered HTML

  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Sallitut HTML-tagit: <a> <em> <strong> <cite> <code> <ul> <ol> <li> <dl> <dt> <dd> <i> <b> <p> <h1> <h2> <h3> <h4> <h5> <h6>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
CAPTCHA
This question is for testing whether or not you are a human visitor and to prevent automated spam submissions.