”Aina Völjyssä on ollut olkapää, johon nojata”

Nyt olen ollut jo kolme vuotta ilman oheiskäyttöä ja lopettanut myös korvaushoidon.
Ilman Völjyä en olisi tässä.

Julkaistu 29.05.2020
Jaa tarina

ASUNTONI oli saastainen läävä ja vuokraisäntä huohotti niskassa, mutta onneksi sain pitää asunnon. En kyllä tunnista sitä samaksi paikkaa, kiitos Völjyn asumisen tuen. Sekasotku ahdisti ja masensi. Tuntuu mukavalle, kun nykyään koti on koko ajan siisti ja tiskit tiskattu.

Olen ollut Völjyn asiakas Tampereella melkein alusta asti. Kaikki työntekijät on kyllä tosi ihania. Ovat läsnä ja kuuntelevat. Se kai se tärkeintä on. Monet itkut olen itkenyt ja aina ollut olkapää, johon nojata.

Onneksi on ollut luottamussuhde Annen ja muiden Völjyn työntekijöiden kanssa, niin ovat pystyneet sanomaan suorat sanat tarvittaessa.

Muistan, kun kerran Anne oli kotona auttamassa ja tiskatessaan sanoi minulle, että hän ei asu täällä, sinun pitää ottaa tiskiharja käteen. Naurettiin asialle yhdessä, mutta illalla mietin asiaa ja rupesi hävettämään, koska aikuinen akka eikä saa tiskattua omia astioitaan.

Anne on kyllä pitkämielinen ihminen. Joka käynnin jälkeen olin myllännyt taas vaatteet pitkin poikin. Siinä seuraavalla kerralla vaatteita lajitellessa hän aina sanoi, että laitatko jotain pois tai edes harkintaan.  Aluksi roikuin vaatteissa kiinni, enkä voinut heittää mitään pois. Meni useampi vuosi, kun sitten kuntoutumisen myötä aloin oikein syytämään retaleita roskiin. Minut valtasi luopumisen kaipuu. Se helpotti, se vapautti!

TIISTAISIN Völjyssä on Pasin vetämä kyökkiryhmä, johon olen osallistunut alusta asti. Alan olla vähän kuin vakiokaluste. Tykkäsin jo nuorena laittaa ruokaa ja leipoa, ja ryhmän myötä olen innostunut uudestaan. Olen usein ideoinut menua ja tuntenut sen kautta itseni tärkeäksi.

Kyökki on iso apu monelle nälkäiselle, koska siellä me tehdään yhdessä kunnon sapuskat ja syödään yhdessä pöydän ääressä. Ja lopuksi tähteet jaetaan kotiin viemisiksi. Usein pöydän ääressä syntyy hyvää keskustelua ja joskus tunteet voi räiskyä, mutta aina riidat yms sovitaan ja kotiin lähdetään hyvillä mielin, masut täynnä.

Mika ja Pasi ovat olleet usein apuna kotona, tekemässä miesten hommii – ja vähän naistenkin. Pasin kanssa olen tehnyt tilkkutäkkipäivänpeitteen ja verhot. Hän on erityisen tärkeä minulle. Olen pystynyt puhumaan aivan kaikesta maan ja taivaan välistä.

OLLAAN pari kertaa käyty valokuvaamassa Annen kanssa, vähän niin kuin voimauttavaa valokuvausta, hän kun on opiskellut valokuvausta. Minulla ei olekaan kuvia huumeidenkäyttövuosistani, vasta kuntouduttuani pystyin olemaan taas kuvissa.

Meillä on ollut todella mukava ja rento ilmapiiri. Viime syksynä käytiin räpsimässä kuvia Pitkäniemen sairaalan rannassa, koska se on tullut tutuksi sairaalassa ollessa ja on sitä kautta tärkeä ympäristö. Tuli todella hienoja kuvia.

Parhaita hetkiä on ne, kun nauretaan yhdessä.

Tuosta tulikin mieleeni yksi pieni – tai tosi iso – juttu. Anne oli taas kotikäynnillä, ja keitin kahvia. Olin tottunut, että työntekijä ei juo muuta kuin omia juomia. Olin aivan äimänkäkenä, kun Anne sanoi, että laita hänellekin. No sitten me juotiin yhdessä kahvia. Hitto mikä fiilis, noin pieni mutta todellisuudessa iso asia.

Monelle avun pyytäminen on iso kynnys, se hävettää. Yli kymmenen vuotta elämästäni meni aineiden kanssa läträtessä. Vuodesta 2008 olin opiodikorvaushoidossa. Noissa vuosissa ei ole mitään muuta kuin toivotonta pohjamudissa uppurointia, enkä halua niitä muistaa ja surkutella. Positiivinen ajattelu kannustaa ja voimauttaa. Tässä hetkessä olen kerrankin sinut itseni kanssa ja ihan tyytyväinen elämääni. Täytyy sanoa, että olen hemmetin vahva nainen!

MINULLE perhe on aina ollut tärkeä, ymmärrän sen nyt paremmin. Olen aiheuttanut paljon huolta ja pahaa oloa, mutta onneksi perhe ei ole hylännyt minua. Itse asiassa perhe kannusti minua kuntoutumaan. Olen menettänyt siskoni ja äidin, mutta jotenkin räpiköinyt eteenpäin. Kliseet aika parantaa haavat ja surun kanssa oppii elämään pitävät paikkansa. Olen onnistunut selättämään vaikeudet. Elän päivä kerrallaan ja olen oppinut iloitsemaan pienistä asioista.

Nyt olen ollut jo kolme vuotta ilman oheiskäyttöä ja lopettanut tämän vuoden tammikuussa korvaushoidon. Ilman Völjyä en olisi tässä.
 

-Hymy voi pelastaa päivän

A-klinikkasäätiön Völjy tarjoaa huumeita käyttäville ihmisille apua ja tukea itsenäiseen asumiseen Tampereella. Tutustu Völjyn toimintaan.

Tiimi-lehti

Tilaa Tiimi-lehti kotiin tai työpaikalle!

Auta meitä saamaan päihdetyölle mahdollisimman paljon näkyvyyttä. Tilausmaksu on vain 25 euroa vuodessa, ja sillä saat painetun lehden suoraan kotiisi tai työpaikallesi viisi kertaa vuodessa.

Ovatko osoite- tai laskutustietosi muuttuneet? Päivitä tietosi tästä

Tilaa Tiimi-lehti