Jouni Tourunen

"Tällä hetkellä minua työllistää säätiön tutkimuspäällikkönä pääasiassa Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelma. En pidä tutkimus- ja kokemustietoa kilpailevina tai vastakkaisina. On hedelmällistä, kun voidaan kohdata ja pohtia asioita yhdessä." 

Image
Jouni Tourunen

Mitä teet työksesi?

Työskentelen tutkimuspäällikkönä A-klinikkasäätiössä. Tällä hetkellä minua työllistää pääasiassa Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelma Mipa 2.0. Sitä on tehty jo neljä vuotta, ja 2020 on kolmevuotisen jatkohankkeen toinen vuosi. Ohjelmassa on mukana kymmenen päihde- ja mielenterveysjärjestöä, Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan sosiaalityön tutkinto-ohjelma. 

Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa tutkitaan päihde- ja mielenterveysjärjestöjen toimintaa ja siihen osallistuvien ihmisten elämäntilannetta ja hyvinvointia. Tietoa on hankittu muun muassa kahdella järjestöjen toimintaan osallistuville – esimerkiksi jäsenille, vertaisille ja vapaaehtoisille – suunnatulla kyselyllä. Kumpaankin saatiin noin tuhat vastausta. 

Olen Mipan hankekoordinaattori eli vastaan hankkeesta ja sen toteutuksesta. Tuen hankkeen kahta tutkijaa heidän työssään ja 2020 olen itsekin mukana kahdessa osatutkimuksessa. Niistä toisessa tutkitaan tiedontuotantoa ja tutkimustiedon hyödyntämistä järjestöissä. Millaisia tarpeita, haasteita ja hyviä käytäntöjä siihen liittyy. Toinen osatutkimus on pienoisetnografista tutkimusta, osallistuvaa havainnointia, jossa jalkaudutaan järjestöjen tarjoamiin matalan kynnyksen palveluihin. Selvitetään sitä, mitä toiminta on, keitä siihen osallistuu ja mikä on toiminnan merkitys osallistujille. 

Väitöskirjani valmistui vuonna 2000 sosiaalipolitiikan alalta, ja olen sosiaalityön (erityisesti päihdetutkimuksen) dosentti Tampereen yliopistossa. Väitöskirjassa tutkin terapeuttisen hoitoyhteisön toimintaa vankilassa. Päihdekuntoutus osana rikosseuraamuksia on ollut itselleni tärkeä tutkimusteema, kuten myös opioidiriippuvuuden korvaushoito sekä Mipa-hankkeen myötä järjestöjen toiminta. 

Mistä innostut työssäsi? 

Tilanteista, joissa syntyy vuorovaikutus- ja yhteistyösuhteita ja joissa voi kokea, että omasta työstä on apua jollekin. Esimerkiksi Mipa-hankkeessa on ollut innostavaa, kuinka on voinut auttaa pienempiä järjestöjä ja tuottaa heille sellaista tietoa, jota heidän on voinut olla vaikea muuten saada. 

Mipassa innostavaa on ollut myös nähdä kokemusasiantuntijuuden vahvistuminen. En pidä tutkimus- ja kokemustietoa kilpailevina tai vastakkaisina. On hedelmällistä, kun voidaan kohdata ja pohtia asioita yhdessä. 

Mikä on mielestäsi paras tieteenala ja miksi? 

Kannatan monitieteisyyttä. Tilanne on paras, kun asioita voidaan katsoa monen eri tieteenalan näkökulmasta. Esimerkiksi päihderiippuvuutta voi katsoa monen tieteenalan kautta.