Janne Takala

Mitä teet työksesi?

Olen keskittynyt lasisen lapsuuden kokeneiden aikuisten auttamiseen erityisesti netissä. Koordinoin ja ohjaan aikuisten nettiryhmiä ja teemoitettuja chatteja sekä moderoin foorumikeskusteluja. Toimin ylläpitäjänä Facebookin Pullopostia lapsuudesta -ryhmässä. Pitkää kokemustamme verkkoauttamisesta olen päässyt hyödyntämään perehdyttämällä järjestöjen ja kuntien henkilöstöä nettiryhmien järjestämiseen. 

Työskentelen sen eteen, että saamme lisää tietoa lasisesta lapsuudesta. Olen mukana suunnittelemassa teemaa koskevia kyselytutkimuksia ja puran tutkimustuloksia artikkeleiksi, nettisisällöiksi ja koulutusten materiaaleiksi. Viimeisin kyselytutkimus tehtiin 2018 yhdessä Varjomaailman ja Nuortenlinkin kanssa. Osallistun kampanjojen suunnitteluun ja toimin niissä yhteyshenkilönä. Ylläpidän lasisen lapsuuden verkkosivuja ja teen sisältöjä lasisen lapsuuden some-kanaviin.  

Olen aiemmin työskennellyt lastensuojelussa ja nuorten kanssa. Kokemusteni mukaan kodin päihteidenkäyttö oli aiheena vaiettu ja se synnytti kiinnostusta aihepiiriä kohtaan. Lasisen lapsuuden aikuistyö alkoi varsinaisesti Ylen Pullopostia lapsuudesta -ohjelmasarjan jälkeen. Ymmärrettiin, että myös jo aikuiseksi kasvaneilla on suuri tarve käsitellä lapsuuttaan. 

Asiantuntemukseni liittyy nuorten kasvuiässä kokemien kodissa tapahtuvan alkoholinkäytön aiheuttamiin haittoihin, haittojen ilmenemiseen aikuisiällä ja siihen, millaista tukea ongelmiin on saatavissa. Tukea saa paitsi palvelujärjestelmästä, myös omassa elämänpiirissä vaikuttavilta kanssaihmisiltä. #OleLuottoaikuinen-kampanjassa nostamme esiin, että ihan tavallisenkin ihmisen tuki voi olla merkittävää. 

Mistä innostut työssäsi?

Itseymmärryksen hetkistä, joita saan olla välillä todistamassa esimerkiksi nettiryhmissä ja chatissa. Ihmiset tuntevat helpotusta tavatessaan muita samantapaisia asioita kokeneita ihmisiä. Yhteistä voivat olla esimerkiksi alemmuuden ja ulkopuolisuuden tunteet. Ihmiset alkavat ymmärtää, että ne eivät ole osa omaa persoonaa ja ominta minua vaan luonnollinen seuraus lapsena koetusta kaltoinkohtelusta. Se tuntuu keventävän ihmisten mieltä ja tuovan lohdutusta. Netissä on yhteisyyden ja yhteisöllisyyden hetkiä. On hienoa, kun joku innostuu muiden kokemuksista ja toivo herää. 

Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle edellyttäen, että perustarpeet olisi tyydytetty?

Ottaisin mukaan vinyylisoittimen ja kaikki tuhat äänilevyäni.