Testaa, miten sinä reagoisit lapsen avuntarpeeseen

A-klinikkasäätiön Lasisen lapsuuden Olli-botti simuloi hädässä olevaa lasta, jonka alkoholia käyttävät vanhemmat riitelevät kovaan ääneen, ovat sammuneet tai jättäneet lapset yksin kotiin. 

Ei mitään hätää. Me pystytään hoitamaan tää tilanne yhdessä. Näin neuvoo eräs keskustelija Ollia verkossa. Olli-botti keskustelee samaan tapaan kuin vastaavassa tilanteessa oleva lapsi voisi tehdä todellisuudessa. 

Botti on tuotettu Lasisen lapsuuden #OleLuottoaikuinen-kampanjassa. Se herättelee näkemään lähellä elävän lapsen avun ja tuen tarpeen.
Jo pienillä teoilla voi olla merkittäviä ja jopa käänteentekeviä vaikutuksia lapsen elämässä. Suomessa vanhempien alkoholinkäytöstä johtuvien haittojen kokeminen on hyvin yleistä: nuorista 7 prosenttia kokee haittoja usein.

Ollin kanssa on käyty jo 2 500 keskustelua. Kaikkein yleisin Ollille annettu neuvo oli hätänumeroon soittaminen. Lähes jokainen keskustelija pyrki myös selvittämään lapsen läheisiä ja naapuruston turvaverkkoja, joista lapsi saattaisi saada turvaa ja apua pelottavassa tilanteessa. Ollilta kysyttiin esimerkiksi: Asuuko lähellä tuttu naapuri, jonne voisit mennä? 

”Aikuiset halusivat auttaa hädissään olevaa lasta järkeistämällä tälle vanhempien tilannetta. Tositilanteessakin on hyvä sanoittaa lapselle hänen kokemustaan ja rauhoitella häntä kertoen, että tilanne selvitetään yhdessä ”, neuvoo yhteisöpedagogi Sara Haatainen A-klinikkasäätiöstä.  

Aikuisen on kuitenkin tärkeää osoittaa nuorelle selkeästi olevansa tuki ja turva, joka ei karkaa katoa mihinkään. Lasisen lapsuuden itse eläneet aikuiset ovat kertoneet, että Olli-botin kanssa keskustelu aiheutti todentuntuisen eläytymiskokemuksen. Sovellusta onkin käytetty opetuksessa myös sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakouluissa. 

Kaverin perhe voi tarjota tavallisen arjen 

OleLuottoaikuinen-kampanjan yhteydessä on kerätty 160 tosikertomusta lapsuuden luottoaikuisista. Kirjoitukset luovat selkeän kuvan siitä, että kodin ulkopuolisten aikuisten pienillä teoilla voi olla ratkaisevan iso merkitys turvattomissa oloissa kasvavalle nuorelle. Tavallisin suojaava kokemus nuoren elämässä on kaverin perheen luona koettu tavallinen ja huoleton arki.

Ystäväni vanhemmat kysyivät aina mitä kuuluu ja näkivät minut lapsena. Olin heillä yökylässä ja nukuin hyvin. Näin mallia, että elämä voi olla kaunista ja hauskaa, on toivoa, eräs tarinansa jakanut kertoo.

Paras ystäväni jo päiväkotiajoilta oli kotonaan kertonut tilanteestani vanhemmilleen ja he ottivat minut osaksi perhettään ja arkeaan monen monta kertaa, kuvaa toinen lapsuuden suojaa.
Luottoaikuisia ovat myös sukulaiset, jotka tarjoavat pienestä vihjeestä lyhyelläkin varoitusajalla turvapaikan, kun kotona on juomisen ja riitelyn vuoksi kaoottista.

Monesti nuoren kontakti tärkeään aikuiseen syntyy spontaanisti. Moni muistaa hyvällä lapsuuden naapuria tai harrastusohjaajaa – aikuista, joka pystyi tarjoamaan myönteisiä kokemuksia ja elämyksiä kuormittavien kotiolojen vastapainoksi. Aina luottoaikuisuuden ei siis tarvitse tarkoittaa huolista keskustelemista.

”Olemme liian itsekriittisiä omien mahdollisuuksiemme suhteen ja pelkäämme toisen hajoavan siihen, että häneltä kysyy mitä kuuluu. Lasta suojaavat tekijät voivat olla tavallisia asioita, jotka me kaikki osaamme, kunhan ymmärrämme, että meillä on merkitystä”, sanoo kehittämiskoordinaattori Janne Takala.

  • Olli-botti ja #OleLuottoaikuinen-kampanjasivu löytyvät täältä.
  • A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -työn, dynamo&son -mainostoimiston ja Ninchat-palvelun yhteistyönä syntynyt sovellus kisaa 11.4. markkinointiviestinnän ja muotoilun Vuoden huiput -kilpailun finaalissa kokemuksellisen muotoilun sarjassa.
  • Lisätietoja: kehittämiskoordinaattori Janne Takala, 050 362 9014, janne.takala@a-klinikka.fi