Someriippuvuus – kasvava ongelma erityisesti nuorilla aikuisilla

Netti- ja someriippuvuus on yleisin toiminnallinen riippuvuus, jota sote- ja sivistyspalveluiden työntekijät kohtaavat työssään. Näin kertoo A-klinikkasäätiön Järjestölähtöisen päihdetyön kehittämistoiminnan tekemät kyselyt. Kyselyihin vastanneet työntekijät toivovat lisää tietoa ja koulutusta someriippuvuudesta.

Tässä artikkelissa tarjotaan tietoa someriippuvuuden määrittelyyn, terveysvaikutuksiin, arviointiin sekä hoitoon. Artikkeli perustuu pääasiassa Sosped-säätiön Somerajattoman Sosiaalinen media, ongelmallinen sosiaalisen median käyttö ja someriippuvuus -katsaukseen.

Someriippuvuudessa on samanlaisia piirteitä kuin muissa riippuvuuksissa

Sosiaalisen median käytön voidaan nähdä olevan jatkumo, jonka toisessa päässä on hallittu käyttö ja toisessa someriippuvuus. Kun jatkumolla siirrytään hallitusta käytöstä kohti riippuvuutta, ongelmien vakavuus lisääntyy.

Someriippuvuutta pidetään internet-riippuvuuden alatyyppinä. Toistaiseksi someriippuvuus ei kuitenkaan ole mukana kansainvälisessä tautiluokituksessa eikä sille siten ole virallista määritelmää tai diagnostisia kriteerejä.

Ennen kuin sosiaalisen median käyttö on kehittynyt riippuvuudeksi, voi somen käyttö olla jo monella tapaa ongelmallista. Riippuvuuden ja ongelmallisen käytön välille onkin hankala tehdä rajanvetoa ja usein termejä käytetään synonyymeina.

Ongelmalliseen sosiaalisen median käyttöön liittyy pakonomainen tarve käyttää sosiaalista mediaa ja käyttöön kuluu niin paljon aikaa, että siitä aiheutuu haittaa muun muassa arjen toiminnoille, työlle, ihmissuhteille tai hyvinvoinnille. Riippuvuudesta voidaan puhua silloin, kun sosiaalisen median käyttö aiheuttaa ihmiselle merkittävää toimintakyvyn heikkenemistä ja psykologisia haittoja.

Lisäksi someriippuvuudessa on samanlaisia piirteitä kuin muissakin riippuvuuksissa. Yhteistä on korostuneisuus, tunteiden säätely, toleranssi, vieroitusoireet, konfliktit ja retkahdukset.

Sosiaalisen median ongelmakäyttö on ollut viime vuosina kasvava ongelma, joka koskettaa erityisesti nuoria naisia. Arviolta 20 prosentilla sosiaalisen median käyttäjistä esiintyy jollain tapaa ongelmallista sosiaalisen median käyttöä. Varsinaista someriippuvuutta on arvioitu esiintyvän noin 2-5 prosentilla käyttäjistä.

Someriippuvuus vaikuttaa psykososiaaliseen ja fyysiseen hyvinvointiin

Sosiaalisen median ongelmallinen käyttö vaikuttaa niin psykososiaaliseen hyvinvointiin kuin fyysiseen terveyteenkin. Samanaikaissairastavuus on tyypillistä riippuvuuksille. Someriippuvuus on yhdistetty muun muassa mielenterveyden häiriöihin, kuten masennukseen ja ahdistukseen. Someriippuvuus on usein yhteydessä myös heikompaan itsetuntoon.

Vaikka sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa ja uusiin ihmisiin tutustumisen, voi somen ongelmallinen käyttö myös lisätä yksinäisyyttä, eristäytyneisyyden kokemuksia ja haasteita ihmissuhteissa.

Someriippuvuus voi myös lisätä uniongelmia. Lisäksi sosiaalisen median runsaaseen käyttöön on yhdistetty lisääntyneet niska-, hartia- ja selkävaivat. Sosiaalinen media voi hankaloittaa myös opiskelu- ja työelämässä suoriutumista.

Riippuvuuden synty sosiaaliseen mediaan herkistää yksilön myös muiden riippuvuuksien synnylle aivoissa tapahtuvien muutosten takia.

Someriippuvuuden arviointiin on erilaisia menetelmiä

Ongelmallista sosiaalisen median käyttöä voidaan arvioida erilaisilla itsearviointiin perustuvilla kyselyillä, joilla arvioidaan muun muassa sosiaaliseen mediaan käytettyä aikaa. Yksi arviointiin tarkoitettu mittari on BSMAS-mittari (Bergen Social Media Addiction Scale).

Lisäksi sosiaalisessa mediassa vietettyä aikaa voidaan arvioida esimerkiksi aikaa mittavilla sovelluksilla ja älypuhelinten sisään rakennettuja ominaisuuksia hyödyntäen.

Sosiaalisen median käytön arviointimenetelmiin liittyy kuitenkin haasteita menetelmien luotettavuuden ja ongelmallisen käytön raja-arvojen suhteen.

Koska someriippuvuus on yksi internet-riippuvuuden alatyypeistä, voidaan someriippuvuuden arvioinnissa hyödyntää myös internetriippuvuuden arviointiin suunniteltuja mittareita. Maailmanlaajuisesti käytetyin internet-riippuvuuden mittari on IAT-testi (Internet Addiction Test).

Someriippuvuuden hoitomuodoista rajallisesti tietoa

Someriippuvuuden tuki- ja hoitomuodoista on vielä vähäisesti tutkittua tietoa saatavilla. Onnistuneita tuloksia on saatu kuitenkin esimerkiksi kognitiiviseen rekonstruktioon, muistutuskortteihin ja päiväkirjaan perustuvilla lyhytinterventiolla.

Tutkijoiden ehdottamia muita keinoja, joita hoidossa voitaisiin käyttää, ovat esimerkiksi automaattiset ilmoitukset liiallisesta käytöstä, automaattinen käytön rajoittaminen, palkitseminen käyttötapojen muutoksista, manuaalinen käytön rajoittaminen ja omatoiminen käytön monitorointi.

Koska tutkittua tietoa someriippuvuuden hoito- ja tukimuodoista on rajallisesti saatavilla, voi menetelmiä kartoittaa myös muihin toiminnallisiin riippuvuuksiin kehitetyistä hoito- ja tukimuodoista.

Esimerkiksi kognitiivisen käyttäytymisterapian ja psykoedukaation on todettu olevan toimivia menetelmiä internet-riippuvuuden hoidossa ja voisivat mahdollisesti olla soveltuvia myös someriippuvuuden hoitoon.

Tärkeää olisi, että ongelmallisen sosiaalisen median ja someriippuvuuden hoidossa löydettäisiin helposti yksilöitävissä oleva hoitomalli, joka huomioi ongelmallisen ja hallitun käytön rajaamisen hankaluuden, demografiset tekijät, persoonallisuuden piirteet sekä muut samanaikaiset häiriöt ja psykososiaaliset haasteet.

Lisätietoa

A-klinikkasäätiön Järjestölähtöisen päihdetyön kehittämistoiminta on tehnyt Päihde- ja riippuvuustyön osaaminen ja yhteistyön kehittämistarpeet -kyselyä kuudella hyvinvointialueella. Kysely on kohdennettu sote- ja sivistysalan työntekijöille. Lisätietoa kyselystä löydät täältä.