Onko verkkoapu kunnon apua?

Netti tarjoaa hyvän kanavan ottaa puheeksi häpeälliseksi koettuja asioita. Se myös antaa yllättävän monipuoliset mahdollisuudet auttaa.

Auttamistyössä on luonnollista arvostaa kasvokkaisia kohtaamisia ja kehollista viestintää, sillä ne ovat ihmisen kehityksen perusta ja elinehto. Onko aito kohtaaminen mahdollista muutoin kuin näkemällä toisen kasvot?

Ammattilaisina meidän voi olla vaikea nähdä verkon mahdollisuuksia, koska käsityksemme aidon kohtaamisen kriteereistä on vahva. Eihän terapia voi olla mahdollista ilman kasvokkaisia tapaamisia! Internet vie aikaani ja on pois asiakastyöstäni! Nuoret ovat aivan liikaa netissä, meidän täytyy tehdä jotain!

Näin ajattelee moni ja niin tein itsekin. Sitten lähdin kokeilemaan ammatillista verkkoauttamista ja todellisuus olikin toinen. Verkosta sain aivan uuden ulottuvuuden niin työhön sosiaalityöntekijänä kuin elämään yleensä.

Olen työskennellyt pääosin Tukinet.net -sivustolla A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -toiminnan työntekijänä. Järjestöjen yhteistyönä toteutetussa Rikkinäiset-pilottiryhmässä sovellettiin Varjomaailman nettiryhmämallia. Varjomaailman menetelmä ei ole uusi, sillä sitä on kehitetty vuodesta 2008 alkaen. 

Verkkotyö voi itsessään olla riittävä tapa tulla autetuksi.

Nettiryhmässä autoimme vaikeissa perhetilanteissa olevia nuoria ja nuoria aikuisia. Nuoret kirjoittivat usein vaikeuksistaan ymmärtää kohtaamiaan aikuisia, olivat he sitten vanhempia tai auttajia. Nuorten helpotus oli usein käsin kosketeltavaa, kun he saivat vihdoin kerrottua vaikeuksistaan. Sain palautetta, kuinka tärkeää oli, että joku aikuinen kerrankin kuunteli, ymmärsi ja hyväksyi ilman arvostelua. Itse asiassa en ollut saanut koskaan ennen näin paljon myönteistä palautetta työstäni.

Nettiryhmä osoittautui asiakaslähtöiseksi matalan kynnyksen työkaluksi, joka antoi monipuoliset mahdollisuudet auttaa nuoria. Sain nuorten luottamuksen auttajana hämmästyttävän nopeasti. Samoin nuoret kertoivat ongelmistaan paljon aiempaa kokemaani avoimemmin saadessaan kirjoittaa nimimerkillä. Yllätyksekseni en kohdannut nettikiusaamista, herjaamista tai loukkauksia.

Sen sijaan kohtasin joukoittain nuoria ihmisiä, joilla on aito halu ja motivaatio voida paremmin.
Miksi netin kielteiset lieveilmiöt eivät näkyneet ohjatuissa ryhmissä? Sitä saattaa selittää nuorten suuri halu tulla autetuksi, kuten myös tukiryhmien tarkka suunnittelu. Nuori sai vapaasti kirjoittaa ryhmään tuntemuksistaan, mutta ryhmän rakenne, sisällöt ja toiminnalliset tekemiset oli harkittu tarkkaan. Tietoisuus päivittäin läsnä olevasta työntekijästä teki selväksi nuorille, että vaikka verkossa ollaan, aikuiset ammattilaiset asettavat rajat. Näissä rajoissa nuorten oli turvallista kertoa syvimmistäkin salaisuuksistaan.

Nettiryhmässä nuorille oli tärkeää kohdata vertaisiaan, tietää, että on muitakin jotka kärsivät kodin ongelmista. Jo pelkällä oman tarinan kertomisella oli usein voimauttava vaikutus nuoriin. Nuorista saattoi tuntua täysin käsittämättömältä päästä keskustelemaan vertaisten ja aihepiirin tuntevien työntekijöiden kanssa. Alussa oli työntekijöiden tärkeää käyttää aikaa ryhmän ilmapiirin auki kirjoittamiseen ja hyväksyvän ja kunnioittavan tunnelman luomiseen. Nuoret poikkeuksetta omaksuivat saman asenteen. Ryhmäilmiöt ja ryhmiin syntynyt lämmin tunnelma on täysin verrattavissa siihen, mitä tapahtuu kasvokkaisissa nuorten ryhmissä.

Kirjoittaminen ryhmään oli helppoa myös siksi, että nettikirjoittamisessa eivät päde ainekirjoituksen säännöt. Kaikilla on vapaus käyttää itse osaamaansa kieltä omien kykyjensä mukaan. Olemme saaneet esimerkiksi lukihäiriöisiä nuoria kirjoittamaan. Joillain käytössä olivat hymiöt, toisella värit ja erilaiset fontit.

Monilta nuorilta vanhemmat olivat kieltäneet puhumasta kodin ongelmista, ja näin nuorten avunhakeminen oli vaikeutunut merkittävästi. Nuoret olivat saattaneet salailla pitkään vakaviakin ongelmia ja sopeutuneet odottamaan parempia aikoja.

Autetuksi tulemisessa tärkeintä on, mitä ihminen itse ajattelee omasta tilanteestaan.

Verkko tarjoaa häpeälliseksi koettujen ongelmien puheeksiotolle harvinaisen hyvän kanavan. Koin yhdessä nuorten kanssa helpotusta siitä, että he rohkaistuivat hakemaan apua internetissä. Anonymiteettiin perustuvassa nettityössä on tyypillistä uskaltautua puhumaan myös elämän vaikeimmista puolista ilman suurempaa lämmittelyä.

Verkkotyö voi itsessään olla riittävä tapa tulla autetuksi. Kuitenkin verkossa on arkea kohdata myös vakavia mielenterveyden häiriöitä, itsetuhoisuutta, perheväkivaltaa ja pitkäaikaisia traumoja. Avun saaminen perille on vaikeaa, jos asiakas itse ei ole valmis ylittämään puheeksioton kynnystä.

Verkossa työntekijälle voi tulla haasteeksi saada kokonaiskuva ihmisen elämäntilanteesta. Siksi verkkotyössä korostuvat tiedon antaminen, kannattelu sekä avun pariin ohjaaminen ja motivointi. Ongelmien syventyessä on vaikea työskennellä vain verkon varassa. Verkkotyössä on silloin syytä keskittyä hakemaan apua ihmisen kotipaikkakunnalta.

Varjomaailman pitkäjänteisen työskentelyn avulla nuori yleensä saatiin sitoutumaan hyvin avun hakemiseen. Vakavissa tilanteissa nuori suostui luopumaan nimettömyydestään ja sai henkilökohtaista ohjausta puhelimitse tai sähköpostilla. Lastensuojeluilmoitusta ja ongelmien puheeksiottoa nuoren verkoston kanssa valmisteltiin yhdessä. Nuori myös sai tukea ryhmän työntekijöiltä perhetyön alkaessa.

Kohtaaminen verkossa ei vaadi yhtä intensiivistä läsnäoloa kuin kasvokkainen työ.

Yksittäisiä nuoria on ryhmissä kieltäytynyt antamasta nimeään, vaikka tilanne olisi vaatinut viranomaisten välitöntä puuttumista. Silloin keinot auttaa nimetöntä nuorta ovat puutteelliset.

Nimettömyys voi siis verkkotyössä olla haaste. Mikäli asiakas tunnetaan ja häntä on mahdollisuus tavata kasvokkain, verkossa auttamisen mahdollisuudet ovat paljon laajemmat. Olisi tärkeää kehittää verkkotyön kasvokkaiseen auttamiseen yhdistäviä palveluita paikkakuntakohtaisesti. Avun saaminen perheen ongelmiin edellyttää vanhempien mukaanottoa työskentelyyn, eikä se ole mahdollista nimettömässä nuorta auttavassa verkkotyössä.

Otettuani verkon kohtaamisen välineeksi nuorten kanssa koin palaavani koulun penkille monella tasolla. Nuoret taisivat nettikirjoittelun minua paremmin ja itse sain opetella alkeita. Verkossa oli erityisen tärkeää olla samalla viivalla ja puhua nuorille ymmärrettävää ja täsmällistä kieltä. Nuoret kertoivat aikuisten joko puhuvan liian vaikeita asioita, kysyvän vääriä asioita tai he eivät kuule, mitä nuoret haluavat sanoa. Nuoret osasivat haastaa ja olla suoria. Toisaalta heidän suoruutensa myös helpotti tuen suunnittelua.

Käyttäjilleen verkko luo tunteen, että joku kuuntelee ja on läsnä koko ajan.

Verkkotyötä opetellessani jouduin palaamaan ammattini peruskysymysten äärelle. Mitä tapahtuu ammatillisen auttamisen kohtaamisessa? Kuka määrittelee ongelman ja minkä tiedon perusteella? Minkä verran itse johdattelen ihmistä ennakko-oletuksillani? Luotanko asiakkaan kertomukseen? Haittaako, jos en näe ihmisen kasvoja tai tiedä hänen elämänkokonaisuuttaan?

Totesin, että tärkeintä autetuksi tulemisessa on se, mitä ihminen itse ajattelee omasta tilanteestaan. Tehtäväni on kirkastaa hänen ajatuksiaan muutostarpeesta ja tukea muutoksen aikaansaamista.

Tämä on tehtävissä myös verkossa.Verkossa kohtaaminen voi helpommin rakentua asiakaslähtöiseksi. Sitä eivät määrittele työntekijän ja hänen työyhteisönsä ehdot, kuten paikka, tapaamisaika ja kriteerit, joilla ajan saa varattua. Tämä ei tarkoita, etteikö verkkotyö olisi työntekijän ja hänen taustaorganisaationsa hallittavissa tai että työskentelyn suunnittelu asiakastyön tavoitteisiin sopivaksi estyisi. Turhat kynnykset verkkotyö voi kyllä poistaa.

Työntekijälle verkko työvälineenä voi tuoda mukanaan myönteistä vaihtelua kuluttavaan asiakastyöhön, jossa kohdataan paljon asiakkaita päivittäin. Kohtaaminen tuntuu yhtä aidolta verkossa, mutta se ei vaadi aivan yhtä intensiivistä läsnäoloa kohtaamisen hetkellä. Siksi se voi olla keventämässä asiakastyötä.

On helpompi auttaa verkon välityksellä jo tuttuja asiakkaita. Virheen mahdollisuudet vähenevät ja avun sopivuutta voi arvioida säännöllisillä tapaamisilla, jolloin dialogi on erilainen kuin verkossa. Ihmisen olemuksesta ja kehonkielestä välittyy ammattilaiselle tärkeää tietoa. Siksi olisi järkevää yhdistää kasvokkaista ja verkkotyötä, kun kyse on monimutkaisista ja monitahoisista ihmisen elämää koskettavista ongelmista, kuten päihde- ja mielenterveyden ongelmista tai perheen sisäisistä vaikeuksista.

Aito ja ammatillisesti arvioiden laadukas kohtaaminen on mahdollista myös internetin välityksellä. Verkkokohtaaminen voi jopa parantaa ihmisten avunsaantia, niin sen sisällöllistä laatua kuin oikea-aikaisuutta.

Käyttäjilleen verkko luo tunteen, että joku kuuntelee ja on läsnä koko ajan, vaikka todellisuudessa työntekijä vastaisi asiakkaan kysymyksiin kerran päivässä. Jopa yksittäinen verkkokohtaaminen voi olla käänteentekevä apua hakevalle.

Elämä verkossa ja sen avulla on asiakkaiden ja varsinkin nuorten asiakkaiden tavallista elämää. Diginatiivi sukupolvi jatkaa jalanjäljissämme ja kehittää ammatillista apua myös verkkoon. Emme kuitenkaan voi jäädä odottamaan tätä, vaan meidän pitää aloittaa muutostyö itse. Onnistuuko aikuisikään ehtineiltä nykynuorilta kasvokkaisen avun hakeminen, kun he ovat tottuneet elämään verkossa? Moni nuori uhkaa jäädä ilman apua jo tämän päivän Suomessa.

Asiakastyön kiireissä uuden omaksuminen tuntuu usein raskaalta, eikä aikaa ole koskaan riittävästi. Verkon käyttöönotto asiakastyössä vaatii samalla tavalla aikaa kuin mikä tahansa uusi työväline. Mutta ei yhtään sen enempää.

Verkko-ohjelmien käytön oppii tekemällä, kunhan uskaltaa ryhtyä toimeen. Isompi asia on ottaa ensimmäinen askel kohti tuntematonta. Ajoittain on kuitenkin järkevää ravistella itsensä irti totutuista rutiineista ja alkaa tehdä asioita toisin. Suosittelen jokaista kokeilemaan, riippumatta siitä, onko itse avun hakija vai auttaja.

Teksti: Anu Pärssinen

Anu Pärssinen työskentelee Lasinen lapsuus -toiminnan projektikoordinaattorina A-klinikkasäätiön keskustoimistossa.

Artikkeli on julkaistu Tiimi-lehdessä 3/2014.

Lisää auttamisesta verkossa

Kiinnostaako verkkoauttaminen? Tässä Anu Pärssisen kokoama lista aihepiirin kirjallisuudesta:

Tea Glumerus & Tiina Markkula: Terveydenhoitajana verkon kahdenkeskisissä chat-keskusteluissa. Teoksessa Mari Tapio & Tarja Kuula (toim.): Selkenevää, myötätuulta – ehkäisevä päihde- ja mielenterveystyö nuorisoalalla. Oppimateriaaleja 37, sarja C, Humanistinen ammattikorkeakoulu 2013.

Koko Hubara & Marika Ketola: Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta. Hiljainen signaali -verkkolehti 2/2013. 

Shirley Hubara & Anu Pärssinen: “Olette jaksaneet auttaa aina <3”. Netistä tukea nuorille, joiden kotona juodaan liikaa. Teoksessa Mari Tapio & Tarja Kuula (toim.): Selkenevää, myötätuulta – ehkäisevä päihde- ja mielenterveystyö nuorisoalalla. Oppimateriaaleja 37, sarja C, Humanistinen ammattikorkeakoulu 2013.

Shirley Hubara & Anu Pärssinen: Varjomaailma – vanhempien päihteidenkäytöstä haittaa kokevien nuorten kohtaamispaikka verkossa. Teoksessa Pirkko Hakkarainen (toim.): Verkkoauttaminen. A-klinikkasäätiö. Tulossa 2014.

Helena Jaakkola: Verkkoauttamista ammatillisesti. Talentia 1/2014.  

Raimo Lappalainen: Voidaanko väestön mielenterveyttä edistää verkko- ja mobiilisovelluksilla? Luento Suomen Mielenterveysseuran Mieli-päivillä 13.2.2014.

Anneli Pohjola, Aino Kääriäinen & Sirpa Kuusisto-Niemi: Sosiaalityö, tieto ja teknologia. PS-Kustannus 2010.

Anu Pärssinen: Olen Rikkinäinen, auttaisiko nuorten nettiryhmä? Lasten seurassa -blogi 3/2014. www.lastenseurassa.fi

Anu Pärssinen & Shirley Hubara: Lastensuojeluilmoitus koskee myös verkkoauttajaa. Teoksessa Pirkko Hakkarainen (toim.): Verkkoauttaminen. A-klinikkasäätiö. Tulossa 2014.

Anne Rahikka: Dialogi auttavissa verkkopalveluissa. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen ammattilaisten kertomuksia kommunikaatiosta. Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 2013:6, sosiaalityö. Unigrafia 2013.

Muokattu viimeksi 23.07.2020.

Tiimi-lehti

Tilaa Tiimi-lehti kotiin tai työpaikalle!

Auta meitä saamaan päihdetyölle mahdollisimman paljon näkyvyyttä. Tilausmaksu on vain 25 euroa vuodessa, ja sillä saat painetun lehden suoraan kotiisi tai työpaikallesi viisi kertaa vuodessa.

Ovatko osoite- tai laskutustietosi muuttuneet? Päivitä tietosi tästä

Tilaa Tiimi-lehti