Onko kännisekoilu jo ihan normaalia tosi-tv:ssä, ihmettelee Mikko Salasuo kolumnissaan

On huima tv-konsepti pistää joukko nuoria dokaamaan ja sekoilemaan muutamaksi viikoksi Kainuun korpeen. Tästähän Temptation Islandissa on pohjimmiltaan kyse, vaikka tarinaa onkin yritetty värittää päälle liimatulla parisuhde-twistillä. Tosi-tv on Suomessakin matkalla kohti Yhdysvalloista tuttua trashy-realityä.

Katsoin 00-luvulla muutaman kerran kaapelikanavalta Jerry Springerin vetämää reality-ohjelmaa, jossa puitiin jenkkilän köyhälistöalueiden asukkien ja asuntovaunupuistojen eläjien ihmissuhdeongelmia.

Työttömät ja usein vakavasti päihdeongelmaiset ihmiset pääsivät ilmaiseksi Los Angelesiin ohjelman studioille. Vastapalveluksena he kertoivat koko kansalle henkilökohtaisista ongelmistaan: pettämisestä, irtosuhteista, parisuhdeväkivallasta ja päihdeongelmistaan.

Springerin ohjelma lopetettiin, mutta vasta 4000 jakson jälkeen.

Springerin ohjelma lopetettiin kritiikin johdosta, mutta vasta 4000 jakson jälkeen. Syynä ei ollut hevosen kanssa avioituneen miehen (ja hevosen) intiimit kuvaukset suhteesta tai seksisuhteessa elävien sisarusten haastattelu, vaan kritiikki ihmisten traumojen syventämisestä ja ihmisarvon alentamisesta. Ohjelman katsottiin hyödyntävän heikommassa asemassa olevien tilannetta ja kyvyttömyyttä ymmärtää toimintansa seurauksia.

Korona-aikana meilläkin on kotona katsottu Temppareita. Aika ajoin istun ohjelman ääreen, vaikka saankin toistuvasti häädön sohvalta kritisoidessani formaattia. Myönnän olevani (nuorehko) kalkkis, sillä en kerta kaikkiaan ymmärrä mehustelua parikymppisten kovalla kännäämisellä, suhdesekoilulla, seksillä ja naiiviudella.

Tutkijana äimistelen nuorten kännisekoiluun kohdistuvan sosiaalipornon normalisoitumista suomalaisessa tv:ssä.

Vaikka keskustelu tosi-tv-ohjelmien moraalisesta perustelusta onkin 2020-luvulla ihan passé, niin diskuteeraan silti. En siksi, että penäisin ohjelman lopettamista, vaan tutkijana äimistelen nuorten kännisekoiluun kohdistuvan sosiaalipornon normalisoitumista suomalaisessa tv:ssä.

Enää ei olla kovin kaukana suomalaiskutoisen Springerin ilmestymisestä ruutuihin.

Teksti: Mikko Salasuo

Mikko Salasuo on Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian dosentti ja työskentelee vastaavana tutkijana Nuorisotutkimusverkostossa.

Kolumni on julkaistu Tiimi-lehdessä 5/2020.

Pieni pyyntö sinulle: auta meitä saamaan enemmän näkyvyyttä päihdetyölle. Painetun Tiimi-lehden tilausmaksu on vain 25 euroa vuodessa, ja sillä saat lehden kotiisi tai työpaikallesi viisi kertaa vuodessa. Tilauslomakkeen löydät tämän sivun alalaidasta. Tervetuloa Tiimin lukijaksi!