Odottaako työnantaja työntekijöiltä liian paljon vai odotammeko itse työelämältä liikaa?

Odotan mielenkiinnolla John Websterin uutta dokumenttia Happy Worker, joka pureutuu työuupumukseen. Mikä meitä uuvuttaa työelämässä? Onko kyse omien voimavarojen riittävyydestä vai työoloista?  

Image
palava hahmo ja taustalla pyöriviä numeroita

Pirkko Hakkarainen

Pirkko Hakkarainen
Päällikkö, Päihteet ja työelämä -yksikkö

Julkaistu 06.05.2022 | A-blogi
Jaa Artikkeli

Odotan suurella mielenkiinnolla John Websterin uutta dokumenttia Happy Worker, joka pureutuu maailmallakin ajankohtaiseen aiheeseen, työuupumukseen. 

Sote-alalla on jatkuva työvoimapula hyvistä ammattilaisista. Työ on vaativaa ja sen vastapainoksi tulisi pystyä palautumaan hyvinvointia edistävin keinoin.  

Mikä meitä uuvuttaa työelämässä? Onko kyse omien voimavarojen riittävyydestä vai työoloista?  Webster kertoo mediassa yllättyneensä, miten merkittävään aiheeseen hän tuli tarttuneeksi. 

Jostain kaukaa nousee mieleeni Dave Lindholmin laulun sanat ”Voi kun sulle riittäis pieni taivas”.

Ovatko meidän odotuksemme työelämästä – tai elämästä ylipäätään – kasvaneet liian isoiksi? Pitäisi tehdä sitä ja saada aikaan tätä ja jättää siitä jälki. Odotammeko työnantajalta olosuhteita, joissa voimme toteuttaa unelmaamme? Vai odottaako työnantaja, että työntekijä ratkaisee itse kaikki eteen nousevat haasteet? Vai porskutammeko eteenpäin välittämättä?

Mitä on ihmisyys työelämässä? Ehdimmekö kaiken kiireen ja hässäkän keskellä sitä miettimään? Vai puurrammeko päivästä toiseen, nautimme pienistä ilon pilkahduksista ja lakaisemme isommat murheet asfaltin alle? Miksi niin moni uupuu työhönsä?

Tämä on iso kysymys. Myös psykologi Pekka Sauri kertoo mediassa uuteen kirjaansa liittyen, että on kokenut jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. Aistin samaa myös omassa lähipiirissäni. On hyvä työpaikka, lähisuhteet kunnossa, mutta työ ei tuo tyydytystä. Moni etsii merkityksellisyyttä elämälleen ja työlleen – se tuntuu olevan päivän mietelause.

Itse mietiskelen, miten tasapainotan työelämän ja privaatin sfääriä niin, että elämä olisi hyvää.

Ylen jutussa Happy Worker -dokumenttielokuvan sisällöstä todetaan, että ”elokuva nostaa pöydälle monen työyhteisön ongelmat: ylivoimaiset tulostavoitteet, liian suuret työtaakat, huonon työilmapiirin, epäpätevät pomot ja jatkuvan kiireen.”

Itse mietiskelen, miten tasapainotan työelämän ja privaatin sfääriä niin, että elämä olisi hyvää. Siten pystyisin antamaan enemmän myös muille, kuten työyhteisölle ja läheisille. Ainakin olen vähentänyt somen käyttöä työasioihin vapaa-ajallani, jotta aivot saavat lepoa.

Uskon, että moni miettii tasapainoa, riippumatta työtehtävästä ja alasta. Onhan meillä raskaat pari vuotta takana. Silloin jouduimme koronan pakottamana kohtaamaan kasvotusten elämän suuria kysymyksiä, kuten terveyttä, ihmissuhteita ja työtä. Jos tuosta ajasta jotain haluaisi säilyttää, se on ymmärrys elämän hauraudesta. 

Psykologit neuvovat meitä pitämään kiinni arjen pienistä asioista, jotta mittakaava säilyy. Se on viisas neuvo. 

Tavoittelemmeko liian paljon, liian nopeasti ja itsestämme kaiken irti ottaen? Onko vika liian kovissa vaatimuksissa? Vai pitäisikö meidän tuntea itsemme paremmin, jotta osaisimme jakaa voimavaramme paremmin? Tässä ajassa on haasteita, joille 50 vuotta sitten olisi ehkä hymähdelty: miten nukumme oikein, miten syömme oikein, miten liikumme oikein ja miten teemme töitä oikein? Joku työntekijä 50 vuoden takaa voisi sanoa meille: ei noita asioita ehditty ennen miettimään, sitä vain tehtiin ja elettiin.

Elinpiiristä on tullut monimutkainen ja nopeasti muuttuva. Ei ihme jos ahdistaa. Kun maailma kaatuu syliin, kuten Venäjän sotatoimet Ukrainassa, emme pääse pakenemaan todellisuutta. Psykologit neuvovat meitä pitämään kiinni arjen pienistä asioista, jotta mittakaava säilyy. Se on viisas neuvo. 

Osaammeko ottaa välillä löysin rantein, vai rakentuuko identiteettimme jo liikaa työlle? 

Entä miten pystyisimme kokemaan onnistumisen iloa työssämme, suhtautumaan haasteisiin uteliaisuudella ja jakamaan omat voimavaramme oikein? Osaammeko ottaa välillä löysin rantein, vai rakentuuko identiteettimme jo liikaa työn varaan? 

John Websterin tavoitteena on herättää keskustelua työelämän paineista. Terveyskirjasto Duodecimin mukaan työuupumus voi johtaa muun muassa masennukseen, unihäiriöihin, päihdehäiriöihin ja stressiperäisiin somaattisiin sairauksiin sekä lisätä tapaturmia ja työkyvyttömyyden riskiä. Mieli ry:n mukaan työuupumuksen tunnuspiirteitä ovat voimakas pitkittynyt väsymys, kyyninen asenne omaan työhön ja heikentynyt ammatillinen itsetunto.

Tasapainosta puhuu myös Työterveyslaitos, jonka mukaan työuupumuksen ehkäisemisessä on tärkeää tunnistaa ja huolehtia työn voimavarojen ja vaatimusten tasapainosta. 

Työpaikan esihenkilöt ja johto ovat tärkeässä roolissa siinä, että työoloista keskustellaan ja työntekijöistä välitetään. Kun työvoimasta on monilla aloilla jo pula, ei ole ihme, että työnhakijat kyselevät rekrytointivaiheessa, millainen työyhteisö heille on luvassa. Sillä on arvoa.        
   

Muokattu viimeksi 06.05.2022.