Lasinen lapsuus ei ole kohtalo

VANHEMMUUTEEN vaikuttaa se, millainen lapsuus itsellä on ollut. Lapsen saaminen nostaa kaikilla pintaan oman lapsuuden ja aktivoi muistot.

– Lapsen saatuaan ryhtyy tietoisesti tai tiedostamattaan dialogiin itsensä kanssa: mitä tuon vanhemmuuteeni omasta lapsuudestani? Missä otan mallia? Mitä haluan tehdä samalla tavalla ja mitä eri tavalla? erittelee A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -työn kehittämiskoordinaattori Laura Barck.

Raskaus- ja pikkulapsiaika saattaa herättää vanhemmissa vaikeita muistoja ja tunteita. Jotkut lasisen lapsuuden kokeneet havahtuvat vasta oman lapsen myötä, ettei oma lapsuus ollut normaali. Voi käydä myös niin, että vaikka itse haluaisi lapselleen parasta mahdollista, arki lapsen kanssa yllättää hankaluudellaan ja haastaa yli voimien.

Säätiön Lasinen lapsuus -työ on järjestänyt vertaistukiryhmiä lasisen lapsuuden kokeneille pienten lasten vanhemmille. Lasinen lapsuus – haastava arki -ryhmiä on järjestetty Porissa, Kuopiossa, Lieksassa ja Joensuussa. Toiminta laajenee uusille paikkakunnille. Ryhmiä ovat ohjanneet teemaan perehdytetyt ammatilliset ohjaajat paikallisista yhteistyötahoista, esimerkiksi päihdepalveluista, seurakunnista, Kirkkopalveluista ja FinFamin, Ensi- ja turvakotien liiton, Omaishoitajaliiton ja Sininauhaliiton jäsenyhdistyksistä. 

LAPSUUS, JOTA ON LEIMANNUT toisen tai molemman vanhemman ongelmallinen päihteidenkäyttö, voi oirehtia aikuisuudessa monella tavalla. Tyypillisiä oireita ovat esimerkiksi masennus, ahdistuneisuus, syömishäiriöt tai normaalia jyrkempi mielialojen vaihtelu.

Alhainen omanarvontunto yhdistää lähes kaikkia osallistujia vertaisryhmissä, joissa omaa lasista lapsuutta aikuisiällä käsitellään. 

Saattaa olla hankalaa säädellä, kuinka lähellä tai kaukana on toisesta ihmisestä. 

– Omanarvontunto heijastuu voimakkaasti ihmissuhteisiin. Esimerkiksi parisuhteista voi tulla haastavia, koska on vaikea ymmärtää olevansa rakastettu ja ottaa vastaan rakkautta. Saattaa olla hankalaa säädellä, kuinka lähellä tai kaukana on toisesta ihmisestä. Ei pysty luottamaan, jos luottamus on petetty moneen kertaan.

Vanhemmuuden kysymyksissä lasisen lapsuuden vaikutuksia voi olla vaikea tunnistaa. Osalla vaikeutena on vanhemmuuden ylisuorittaminen. Kun on vakaasti päätetty, että omalle lapselle halutaan parempaa kuin itsellä on ollut, ryhdytään suorittamaan vanhemmuutta ohjenuorana esimerkiksi se, mitä on luettu ja kuultu hyvästä kasvatuksesta. Tavoitellaan mahdotonta, täydellistä vanhemmuutta. Vanhemmuudessa voi näyttäytyä tiedostamatta paljonkin jo omassa lapsuudessa omaksuttua, myös haitallista. Mitä ei ole itse saanut, sitä voi olla vaikea antaa toisellekaan.

Vanhemmuudessa voi näyttäytyä tiedostamatta paljonkin jo omassa lapsuudessa omaksuttua, myös haitallista.

Lasisen lapsuuden elänyt on omassa lapsuudessaan tyypillisesti tottunut tarkkailemaan ja aistimaan kotitilanteita ja toimimaan niin, etteivät tilanteet ainakaan kärjisty. Tyypillisesti lapsi esiintyy joko korostetun iloisena tai reippaana tai pyrkii olemaan näkymätön. Omia tunnetiloja on opittu säätelemään suhteessa vanhempien tunnetiloihin. Sivuun on jäänyt se, miltä itsestä tuntuu. 

Toimintamalli haastaa parisuhteessa ja saattaa olla vielä suurempi ongelma suhteessa lapseen. ´Vanhemman tulisi olla lapselle peili, josta lapsi muodostaa kuvaa itsestään ja ympäröivästä maailmasta oppien näin tunteiden säätelyä. Kun lapsi esimerkiksi hermostuu, vanhemman tulisi tyynnytellä ja viestittää lapselle, ettei tilanteessa ole mitään hätää. Sen sijaan saatetaan ajautua siihen, että niin lapsi kuin vanhempi ei pysty säätelemään tunteitaan, ja pinna palaa kummaltakin. 

Toistuvat arjen vastoinkäymiset ovat kuin bensaa huonommuudentunteen paloon. En osaa tätäkään! Minusta ei ole vanhemmaksikaan! 

 – Vanhempi toistaa tiedostamattaan samaa kuviota kuin omassa lapsuudessa. Ei osata erottaa, että lapsi ei ole minä pienenä vaan ihan uusi ihminen. 

Joskus lapsuuden kokemusten varjostaman vanhemmuuden haasteet näkyvät selvimmin lapsen oireiluna, minkä vuoksi voidaan hakea apua esimerkiksi neuvolasta. Tällöin ammattilaisten olisi hyvin tärkeätä pysähtyä lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen äärelle eikä ainoastaan lähteä kartoittamaan ja tutkimaan lasta.

Laura Barck toivoo, että esimerkiksi neuvoloissa kysyttäisiin oman päihteidenkäytön lisäksi, kuinka vanhempien omat vanhemmat käyttivät päihteitä. Sitä kautta ehkä aukeaisi jotain, mistä ei muuten saada kiinni. Monelle on ollut hyvin vapauttavaa tiedostaa lasisen lapsuuden vaikutuksia. Se on saattanut mullistanut elämän.  

– Kun ydinkokemus on ollut siihen saakka, että minä olen huono, nyt herää kysymys, olenko huono vai käyttäydynkö näin siksi, ettei minulla ole ollut muutakaan, mistä lähteä ammentamaan. Mikä on itsestä kiinni ja mikä jonkun muun seurausta. Vertaisryhmässä kuulee, että muillakin on samantyyppisiä juttuja. Palaset alkavat loksahdella paikoilleen: hei, vika ei ole minussa vaan minulle on tapahtunut jotain ja sen takia koen asioita näin.

Vertaisryhmässä kuulee, että muillakin on samantyyppisiä juttuja. Palaset alkavat loksahdella paikoilleen.

Vertaisryhmät eivät ole terapiaa tai hoitoa vaan painopiste on lasisen lapsuuden seurausten tiedostamisessa. Huomio on nykyhetkessä ja tilanteissa, joissa tunnetilat kuohahtavat tai joista vanhempi ajattelee, että näissä tilanteissa en pärjää. Harjoitellaan oman vireys- ja tunnetilan tunnistamista ja hallitsemista. Keskitytään pärjäämiseen arjessa ja keinoihin, joilla vanhempi voi rauhoittaa ja vakauttaa omaa oloaan. Sitten mietitään lasta ja asioita, jotka saattavat olla lapsen tunnetilojen taustalla. Kun vanhempi on omassa tunnetilassaan, hän ei pysty edes ajattelemaan, mistä lapsen tunnetila ehkä kertoo. 

Lapsen saaminen on eräänlainen herkkyyskausi, joka tuottaa vastaanottavaisuutta muutokselle. Ryhmässä nostetaan esiin toivoa siitä, että tilanteen voi muuttaa ja että siihen on saatavilla apua ja tukea. Lasinen lapsuus ei ole kohtalo. 

Lasisen lapsuuden seurauksiin vaikuttaa moni asia. Esimerkiksi: mitä päihteet ovat aiheuttaneet perheessä ja miten vaikutukset on kokenut? Onko ollut suojaavia tekijöitä? Millaisia ovat olleet lapsen peruslähtökohdat, esimerkiksi temperamentti? Monesko lapsi on perheessä? Missä vaiheessa perheen päihdetarinaa lapsi on syntynyt? Millaisia ihmisiä elämään tullut lapsuudenkodista irtautumisen jälkeen? 

– Monelle on avartavaa tiedostaa, että kaikki minussa ei ole kiinni siitä, mitä vanhempani ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. Se ei ole mikään kohtalo. Pitää kysyä, mitä muuta minussa on. Mitä kaikkea minuun ovat tuoneet isovanhemmat, sukulaiset, sisarukset, kaverit, lemmikit, koulu, harrastukset. Kaikilla ihmisillä ja perheillä on myös voimavaroja ja vahvuuksia. Niiden tiedostaminen on tärkeää.

Parisuhde on kuin aikuisen kiintymyssuhteen hiekkalaatikko. Parisuhteessa katsotaan, voiko sen lapion viedä, heitetäänkö hiekka naamalle vai leikitäänkö yhdessä.

– Parisuhde on erinomainen paikka korjata varhaisen kiintymyssuhteen ongelmia aikuisena. Parisuhde on kuin aikuisen kiintymyssuhteen hiekkalaatikko. Parisuhteessa katsotaan, voiko sen lapion viedä, heitetäänkö hiekka naamalle vai leikitäänkö yhdessä. Parisuhde on mahdollisuus harjoitella tätä ’leikkiä’ ja parhaimmillaan korjata isojakin puutteita, vaille jäämisiä ja vaurioita.

Varsinkin jos ryhmäläinen itse miettii avun hakemista, häntä kannustetaan siihen. Ryhmissä puhutaan paljon siitä, mistä ja miten voi hakea apua. Olisiko oikea osoite esimerkiksi työterveyshuolto, terveysasema, A-klinikka vai joku muu. Mikä paikka tuntuisi itselle luontevimmalta. Joskus jo vertaisryhmä saattaa tuottaa oivalluksia, joiden avulla on helpompi jatkaa eteenpäin.

– Yksi äiti sanoi ihanasti, että hän pääsi irti omista möröistään, ja hoitaessaan lastaan hän hoitaa samalla itseään. Voi antaa omalle lapselleen rakkautta ja se tuntuu itsestä lämmittävältä.

Vertaistukea lasisen lapsuuden kokeneille pienten lasten vanhemmille

  • Lasinen lapsuus – haastava arki -hanke on osa Veikkauksen rahoittamaa Kaikille eväät elämään -avustusohjelmaa (2017–2020).
  • Hankkeessa järjestetään 14 ryhmää, minkä jälkeen ryhmätoiminnan toivotaan siirtyvän paikallisten hankekumppanien toiminnaksi. 
  • Vertaistukiryhmiä lasisen lapsuuden kokeneille pienten lasten vanhemmille on järjestetty Porissa, Kuopiossa, Lieksassa ja Joensuussa. Toiminta laajenee uusille paikkakunnille.
  • Ryhmiä ovat ohjanneet teemaan perehdytetyt ammatilliset ohjaajat paikallisista yhteistyötahoista, esimerkiksi päihdepalveluista, seurakunnista, Kirkkopalveluista ja FinFamin, Ensi- ja turvakotien liiton, Omaishoitajaliiton ja Sininauhaliiton jäsenyhdistyksistä. 

Teksti: Auli Saukkonen 
Kuvitus: Anna Makkonen

Artikkeli on ilmestynyt Tiimi-lehden numerossa 4/2019. 

Muokattu viimeksi 01.06.2020.

Tiimi-lehti

Tilaa Tiimi-lehti kotiin tai työpaikalle!

Auta meitä saamaan päihdetyölle mahdollisimman paljon näkyvyyttä. Tilausmaksu on vain 25 euroa vuodessa, ja sillä saat painetun lehden suoraan kotiisi tai työpaikallesi viisi kertaa vuodessa.

Ovatko osoite- tai laskutustietosi muuttuneet? Päivitä tietosi tästä

Tilaa Tiimi-lehti