Kun työ on murroksessa, työyhteisö kuohuu, ja silloin tarvitaan työnohjaajaa

Työyhteisö on kuin koneisto. Joskus se toimii kuin rasvattu, joskus tarvitaan huoltomiestä.

Image

Kun maailma muuttuu, se mullistaa työn ehtoja ja itse työtä. Ihminen on usein muutoksissa kovilla.

”Ihmiset arvostavat työssä vakautta – se on suurin arvo – ja sitä, että työtä häiritään mahdollisimman vähän. Kaikenlainen kehittäminenkin voidaan kokea häirinnäksi. Äkkiä koetaan, ettei jää aikaa tehdä sitä oikeaa työtä”, huomauttaa Jukka Oksanen.

Oksanen työskentelee työnohjaajana ja kouluttajana A-klinikka Oy:ssa. Hänen työkenttäänsä ovat omassa organisaatiossa päihde- ja mielenterveystyötä tekevät tiimit, mutta asiakkaina on myös A-klinikan ulkopuolisia työyhteisöjä.

Ihmiset arvostavat työssä vakautta

Hän määrittelee itsensä jalkamieheksi ja huoltomieheksi. Hän on se, joka jalkautuu paikan päälle kuulostelemaan ja kuuntelemaan tunnelmia työpaikoilla sekä pohtimaan yhdessä henkilöstön kanssa, mikä työnteossa hiertää ja kuinka tilannetta voisi korjata ja parantaa. 

Kun työntekijät tuntevat raskautta ja epätoivoa, sieltä on vaikea ajatella itsensä ulos, Oksanen sanoo. Tähän ajatteluun työnohjaaja tarjoaa apua. 
”Hyvässä työnohjauksessa ongelmat ja tunnelmat muuttuvat kehittämiseksi”, hän sanoo. Tämä on helppo sanoa mutta vaikeampi toteuttaa, sillä kuten hän ilmaisee ”psykodynaaminen paine on suuri”.

”Psykodynaaminen paine on se työryhmässä väijyvä tunnelma, ne mielikuvat, joita yksilö ja ryhmä synnyttävät kriisitilanteessa. Kriisissäkin ensimmäinen vaihe on usein kieltäminen, jota seuraavat aggressio, kaupanteko, masennus ja lopulta edes jonkinlainen hyväksyminen. Työryhmä voi reagoida esimerkiksi luomalla riippuvuuden johtajuudesta tai omaksumalla taistelu- tai pakotilanteen. Niin tai näin, työryhmä kärsii ja siirtyy pois varsinaisen työtehtävänsä tekemisestä. Näitä sitten selvitellään.”

Työyhteisön varsinaiset ongelmat piilevät muualla

Selvittely tapahtuu tarkastelemalla konkreettisia tilanteita, niitä työn arjessa sattuvia kommelluksia ja selkkauksia, joista usein nousee iso haloo. Miksi tuo teki noin, vaikka on sovittu toista? Miksi se sanoi niin, mitä se sillä oikein tarkoitti? Oksanen sanoo, että asia, joka kuohuttaa, on usein vähäpätöinen. Varsinaiset ongelmat piilevät muualla.

Mitä vaaditaan, että huomaa ne varsinaiset asiat? Ei muuta kuin havainnointia.
”Sen näkee ihmisten naamasta. Tavasta reagoida huomaa esimerkiksi, mikä on tärkeää, mitä odotettiin, mistä loukkaannuttiin ja mihin on petytty. Päivittäisiä kommelluksia pitäisi työryhmissä arvioida. Sille tulisi olla järkevä aika ja paikka.”

Työnohjauksessa luotetaan siihen, että asiat selviävät puhumalla

Herää kysymys, eikö näin sitten tehdä. Varmaan tehdäänkin, sanoo Oksanen.
”Mutta tyypillisesti ei ole aikaa sellaiseen työskentelyyn, jossa mietittäisiin, miksi tämä vaikuttaa meihin niin paljon.”

Työnohjauksessa luotetaan siihen, että asiat selviävät puhumalla. Jukka Oksanen korostaa moneen otteeseen keskustelun tärkeyttä. Jos työilmapiiri ei ole kunnossa, keskustelu on vaikeaa. Onko työyhteisöön kuuluvien mahdollista puhua toisilleen? Miten toisillemme puhumme? Keskustelu, sen mahdollistaminen ja suosiminen tai toisaalta torjuminen, joko antaa työyhteisölle energiaa tai syö sitä.

Päihdetyö on ollut viime ajat kovassa muutoksessa. Jukka Oksanen puhuu suuresta ajan pyörästä. Kyse on loppujen lopuksi hyvinvointivaltion luonteesta ja siitä käytävästä poliittisesta kamppailusta. Sen taustalla on kysymys, mitä hyvinvointivaltio tekee ihmiselle. Auttaako ja voimauttaako se vai passivoiko? Kun ihmiset ovat avun tarpeessa, kenelle apua annetaan, millä ehdoin ja millä hinnalla?

Työryhmät ovat olleet tiukoilla

Kun hyvinvointivaltion luonteesta on väännetty kättä, se on heijastunut päihdetyön todellisuuteen. Hoitopaikkoja on syntynyt ja kuollut. Palveluja on pitänyt muotoilla koko ajan uudelleen niiden tilaajien kulloistenkin toiveiden mukaan. Työntekijöitä irtisanottu, ja heitä on siirtynyt enemmän tai vähemmän pakon edessä toisiin tehtäviin. Tiimejä on muokattu ja yhdistetty uuteen uskoon. Työryhmät ovat olleet tiukoilla. 

”Ihmiset ovat käsittämättömän sitkeitä ja kestäneet monet muutokset. Yksiköissä on oikeasti alansa huippuosaajia ja -työryhmiä”, Jukka Oksanen sanoo.

Työn murroksen aiheuttamia kuohuja potevilta työntekijöiltä Oksanen on kysynyt, pystyvätkö he kuitenkin tekemään arvojensa mukaista työtä. Esimerkiksi A-klinikan arvot ovat ihmisarvon kunnioitus, luottamuksellisuus ja vastuullisuus.

”Kaikki ovat vastanneet pystyvänsä tekemään työtä arvojen mukaan. Kun mietitään, ovatko arvot hävinneet työstä, huomataan, että eivät ne ole.” 

Päihdetyön muuttuminen on aiheuttanut kipuilua sosiaalipuolella

Ehkä yksi osasyy epäilyyn arvojen häviämisestä johtuu siitä, että arvopuhe on vaimentunut ja vähentynyt. Jukka Oksanen kuuluu siihen porukkaan, joka on jäänyt kaipaamaan ääneen puhuttua pohdintaa ihmis- ja auttamistyön perustasta, arvoista. 
”Haluaisin nostaa tätä puhetta. Ei niin, että minä siitä puhuisin, vaan niin, että me ollaan se aineisto ja kokemus, joka puhuu.”

Myös päihdetyö on muuttunut, ja sen nähdään pohjaavan nykyään terveydenhuoltoon, ei enää sosiaalityöhön. Tämä taas on aiheuttanut kipuilua sosiaalipuolella. Tässäkin asiassa Oksanen tyynnyttelisi kuohuntaa. Psykososiaalisella osaamisella on edelleen oma paikkansa, kun ihmisiä kohdataan ja heitä tuetaan arvioimaan elämäänsä ja miettimään, mitä tulevaisuudessa kannattaisi tehdä.

Jukka Oksanen on itsekin kokenut useampaan kertaan työn muuttumisen aiheuttaman ahdistuksen ja kipuilun. Kun esimerkiksi terveys- ja sosiaalialan peruskoulutuksessa ei vielä voinut erikoistua päihde- ja mielenterveystyöhön, A-klinikkasäätiö järjesti päihdeterapiakoulutusta. Se oli laaja monista moduleista muodostunut kokonaisuus. Sitä supistettiin 2000-luvulla tiukemmaksi päihdetyön koulutukseksi, joka sekin oli yli 20 opintopäivää kattanut opintokokonaisuus.

Kouluttajan uransa alussa Oksanen toimi juuri päihdetyön koulutuksen kouluttajana.
Oli raskasta huomata, että se työ, jota oli tehnyt, oli tullut tiensä päähän.

Maailma muuttuu oikeasti ja näkökulman muutos teettää töitä

”Ehkä vaikeinta oli, kun itsekin tajusin, että eihän tällaisia neljän viikon koulutuksia ole enää missään. Nykymaailman lähtökohdista ne olivat pitkiä ja tehottomia. Olin silloin vanhan maailman kannalla, mutta nyt… No, maailma muuttuu oikeasti ja näkökulman muutos teettää töitä.”

Jukka Oksanen toimii edelleen paitsi työnohjaajana, myös kouluttajana. Nyt koulutukset on tiivistetty iltapäivän mittaisiksi työpaikoille viedyiksi koulutuksiksi eri teemoista. Teemoja ovat esimerkiksi Lapset puheeksi -menetelmä, kokemusasiantuntija palvelutuotannossa, ryhmän ohjaaminen, yhteisömenetelmä, motivointi, kognitiiviset menetelmät, digialustat ja verkkoterapia sekä tunne-elämän resilienssi.

Näkökulmat ovat vanhoja tuttuja mutta uudessa paketissa.
”Teoriapohja otetaan haltuun tunnissa, koska siitä kaikilla on tietoa jo entuudestaan. Sitten katsotaan, mitä taitoja näkökulmaan liittyy ja miten niitä voi käyttää omassa työssä. Koulutetaan lab learning model -pohjalta, vähän kuin japanilaisessa laatupiirissä. Mielestäni tämä on järkevää nykyaikaa ja tuo energiaa työhön.”

Näkökulmat ovat vanhoja tuttuja mutta uudessa paketissa

Työn murroksessa ihmiselle voi käydä myös hyvin. Jukka Oksanen arvelee tällä hetkellä olevansa ihan omassa hommassaan ja tekevänsä työtä, josta pitää. Hän tykkää työstään työnohjaajana ja kouluttajana ihmisten parissa mutta ajattelee myös, että ihmisiä ei pidä päästää liian helpolla. Näkemyksiin ja tunnelmiin pitää perätä myös tarkennuksia ja perusteluja ja haastaa ihmisiä miettimään asioita myös eri näkökulmista.

”Kyse on siitä, millä ehdoilla ihmiset ja työryhmät jaksaisivat tavoitella toivon maailmaa. Kun tähän ei enää saada energiaa, pitää kysyä, mitä on tapahtunut ja miten energian voisi palauttaa. Ne ovat valtavan mielenkiintoisia kysymyksiä.”
 

Jukka Oksanen 

Työnohjaaja ja kouluttaja, A-klinikka Oy 

Paras ominaisuutesi työssä?

Liittyminen. Pyrin liittymään ihmiseen ja ryhmään, jonka kanssa kulloinkin työskennellään, ja heidän maailmaansa. Sitä pyrin ymmärtämään.

Huonoin ominaisuutesi työssä?

Hallintotyöt. Rakenteiden luominen ja vieminen eteenpäin.

Rakkain työkalusi?

Onkohan se Toyota. Sillä ajelen työnohjattavien luokse. Tosin kyllä pyrin tekemään työnohjauksista osan etäyhteyksin.

Mitä työ on sinulle opettanut?

Sen, että ihmiset jaksavat työssään, jos he näkevät työllä olevan merkitystä. Työn merkityksen pitäisi pysyä pöydällä. Työntekijöille pitäisi olla vähän väliä tilaisuuksia käväistä työn merkityksen lämmössä, jotta he jaksaisivat.

Mistä saat vastapainoa työlle?

Meillä on pieni punainen tupa, jota kohennellaan.

Ellet olisi työnohjaaja ja kouluttaja, mitä voisit olla?

Nuorena haaveilin runoilijan ammatista. Olen kaivanut haaveen uudelleen esiin ja kirjoitan laulunsanoituksia. Meillä on Tampereen A-killassa ukkobändi, jossa soitetaan cover-kappaleita ja omiakin kappaleita. 

Teksti ja kuva: Auli Saukkonen

 Artikkeli on julkaistu Tiimi-lehden numerossa 4/2019.

Pieni pyyntö sinulle: auta meitä saamaan enemmän näkyvyyttä päihdetyölle. Painetun Tiimi-lehden tilausmaksu on vain 25 euroa vuodessa, ja sillä saat lehden kotiisi tai työpaikallesi viisi kertaa vuodessa. Tilauslomakkeen löydät tämän sivun alalaidasta. Tervetuloa Tiimin lukijaksi!

Muokattu viimeksi 26.11.2020.

Tiimi-lehti

Tilaa Tiimi-lehti kotiin tai työpaikalle!

Auta meitä saamaan päihdetyölle mahdollisimman paljon näkyvyyttä. Tilausmaksu on vain 25 euroa vuodessa, ja sillä saat painetun lehden suoraan kotiisi tai työpaikallesi viisi kertaa vuodessa.

Ovatko osoite- tai laskutustietosi muuttuneet? Päivitä tietosi tästä

Tilaa Tiimi-lehti