Kovasta huumeriippuvuudesta on mahdollista vapautua

”Nyt on vähän huonoja uutisia… Hermanni-kani on kuollut ja isä ei ole pariin yöhön palannut töistä kotiin.” Olin juuri muuttanut kuusitoistavuotiaana pois kotoa opiskelujeni takia, kun kuulin isoveljeltäni, että vanhempani olivat eronneet helmihääpäivänsä kynnyksellä.

Olen kolmelapsisen perheemme kuopus ja perin sukumme riippuvuusgeenit. Molemmat vanhempani tulevat suurista perheistä, joissa esiintyy alkoholismia. Samassa potissa voitin itselleni myös tarkkaavaisuushäiriön, jonka tunnistaminen ajoissa olisi voinut auttaa minua välttymään useammalta jälki-istunnolta nuorena.

Lapsuudenkodissani ei käytetty päihteitä, sillä vanhempani ja sisarukseni eivät juoneet tai tupakoineet. Minä sen sijaan löysin tupakan ja alkoholin jo teini-iässä.

Tavallista opiskelijaelämää

Muutin ystävieni kanssa lähipaikkakunnalle Äänekoskelle, jossa aloitin merkonomiopinnot. Viikonloppuvalvontaa ei ollut, joten asuntolassamme biletettiin jatkuvasti. Olin aiemmin käyttänyt alkoholia kohtuudella vain viikonloppuisin, mutta opiskelija-asuntolaan muuttaessani join itseni humalaan joka ilta. Pakenin tunteitani päihteisiin.

Koulussa kiinnitin huomion ikäiseeni surffitukkaiseen ja hurmaavaan poikaan. Hän oli liikunnallinen ja sosiaalinen – niin kutsutun hyvän perheen poika, johon rakastuin. Aloitimme seurustelun ja elämäni aikuisten maailmassa käynnistyi ryminällä.

Poikaystäväni käytti vain harvoin alkoholia, mutta kannabista sitäkin enemmän. Riitelimme usein asiasta, mutta päädyin silti kokeilemaan myös itse pilvenpolttoa. Alkoholin käyttöni loppui, sillä pilvestä ei tullut krapulaa.

Hetken aikaa opiskelut sujuivat, mutta lukukauden vaihtuessa kävimme koululla syömässä enää ilmaiset lounaat. Päihteistä tuli nopeasti valtava ongelma ja niitä oli saatava lisää päivittäin.

Hurmoksesta tyhjiöön

Muistan ensimmäiset vieroitusoireet, kun Subutex-annokset jäivät yhtenä päivänä välistä. Valvoin hikisenä sätkien ja jouduin siirtymään solukeittiömme sohvalle nukkumaan, sillä koin vieroitusoireeni kiusalliseksi poikaystäväni vieressä.

Sain opiskelija-asuntolasta häädön alle vuoden vuokrasuhteen jälkeen. Löysimme uuden asunnon poikaystäväni vanhempien suhteilla ja muutimme yhteen alle 18-vuotiaina. Tosin ei sitä voinut kotina pitää, koska huonekaluja ei juuri ollut. Päihteet menivät kaikessa edelle.

Parisuhteemme katkesi riitojen takia parin vuoden kuluttua ja muutin yksin asumaan uuteen kaupunkiin. Huumeet jäivät silti osaksi elämääni, sillä tunsin paikkakunnalta entuudestaan käyttäjiä ja pian opin myös pistämään huumeita. Siitä alkoi alamäki, josta harva enää kykenee nousemaan.

Yritin useasti lopettaa huumeiden käyttöä katkaisuhoidoilla, omatoimisesti tai vaihtamalla kavereita ja harrastuksia, mutta mikään ei auttanut. Olin koukussa ja riippuvuuteni oli tahtoani voimakkaampi.

Pääsin 25-vuotiaana korvaushoitoon suhteellisen helposti, koska olin kokeillut katkaisua tarpeeksi monta kertaa tuloksetta ja se katsottiin siihen aikaan eduksi. Riippuvuus oli vienyt minulta talouden, terveyden ja mielenterveyden.

Toipuminen on mahdollista

Korvaushoidon ansiosta opin eroon epäterveestä elämäntavasta ja tekemään normaaleja asioita. Otin itselleni lemmikin ja Unto-koira oli näiden vuosien aikana ehkä parhaita kuntouttajiani. Unto piti huolen siitä, että minä ulkoilin ja söin ja muistin ulkoiluttaa ja syöttää myös koiraani. Opin kantamaan vastuun elämästäni.

Sain kuitenkin paljon haittavaikutuksia korvaushoidosta ja se nopeutti päätöstäni lopettaa myös niiden käyttö. Annosten laskujen myötä huomasin voivani aina vain paremmin.

Lopetin opioidikorvaushoidon kokonaan viiden vuoden jälkeen viime keväänä ja jatkoin kuudeksi viikoksi päihdekuntoutukseen Nurmijärvelle. Pitkän riippuvuuden jälkeen koin, että tarvitsin yhteisöhoitoa.

Päihdekuntoutus oli elämäni parasta aikaa, jota muistelen edelleen hyvin lämmöllä. Henkilökunnalla oli oma toipumiskokemus ja päihdeterapeutit pitivät meille arkipäivisin luentoja. Yhteisöhoitoon sisältyi myös kirjallisia tehtäviä.

Ilman 12-askeleeseen pohjautuvaa myllyhoitoa en olisi tässä tänään, nyt vuoden puhtaana ja raittiina, vapaana kaikista päihdeongelmistani.

Upeaa aikaa olla elossa!

Taustaa

• Kuka? Hanna-Mari Kärki, 30, toipuu tällä hetkellä vakavasta huumeriippuvuudesta ja opettelee elämää omilla ehdoillaan.
• Mitä? Hanna-Mari aloittaa A-klinikkasäätiön verkkokolumnistina ja jakaa kokemuksiaan toipumisensa kautta.
• Miksi? ”Jos voin omalla tarinallani inspiroida päihteidenkäyttäjiä ja heidän läheisiään, teen sen mielelläni.”