Kolumni: Tasa-arvoisessa terveydenhoidossa korvaushoitoa ei tarvitsisi ansaita 

On eri asia saada akuutti sydänkohtaus tai aivoverenvuoto yliopistosairaalan naapurissa kuin tunnin matkan päässä aluesairaalasta. Asuinpaikka kuitenkin määrittää hoidon toteuttamista myös sellaisissa sairauksissa, joissa ei tarvita monimutkaisia hoitolaitteita tai erityistason ympärivuorokautista päivystystä. 

Opioidikorvaushoidossa epätasa-arvoa luo tottuminen vallitseviin käytäntöihin niitä päivittämättä tai kyseenalaistamatta. Alueellista vaihtelua on esimerkiksi hoidon lopettamiskäytännöissä. 

KORVAUSHOITO ON vaikuttavaa hoitoa, joka vähentää merkittävästi opioidiriippuvaisten kuolleisuutta, etenkin myrkytyskuolemia. Erityisen suuri kuolemanriski on hoidon päättymisen jälkeen. Silti hoitoja lopetetaan hoitoyksiköiden aloitteesta välillä löyhinkin perustein. Jos potilas ei sitoudu hoitoon, esimerkiksi jää usein pois lääkkeenjaolta, ratkaisu ei ole hoidon lopetus vaan tehostus. 

Korvaushoidon käytännöt ja ratkaisut eivät saa olla vallankäyttöä.

VALTAOSA OPIOIDIRIIPPUVAISISTA on maassamme edelleen korvaushoidon ulkopuolella. Hoidon lopettamiskynnys on toisinaan matala, ja hoitoon pääsyn rima voi olla liian korkealla. Korvaushoito ei ole viimeinen vaihtoehto, vaan se voi olla myös muun hoidon alkupiste ja mahdollistaja. Osa motivoituu ja kykenee elämäntaparemonttiin vasta korvaushoidossa. Osa ei ehkä koskaan irrottaudu muiden päihteiden oheiskäytöstä. Oleellista on, että korvaushoidossa hoidetaan opioidiriippuvuutta. Ei verenpainepotilaaltakaan lopeteta verenpainelääkitystä, jos hän ei saa sokeritasapainoaan kuntoon. 

KORVAUSHOITOKÄYTÄNTÖJEN alueellinen yhdenmukaistaminen ei yksin riitä. Mitä tehdään aikuistyypin diabeetikolle, kun metformiinin annos on maksimissa, makkaralautaselle ei edelleenkään mahdu salaattia ja tupakka vain tupruaa? Tehostetaan lääkehoitoa, ohjausta ja motivointia. Opioidiriippuvaisen ei pidä olla eri asemassa, sillä molemmissa on kyse pitkäaikaissairauden näyttöön perustuvasta hoidosta. 

Korvaushoitokäytäntöjä on myös jatkuvasti kehitettävä lääketieteellisenä riippuvuussairauden hoitona. Erityisesti täytyy parantaa psykososiaalisten hoitojen saatavuutta kaikissa potilasryhmissä ja vähentää hoidon lääkekeskeisyyttä. 

HOITOHENKILÖSTÖN PITÄÄ aina muistaa hoidon tarkoitus. Korvaushoidon käytännöt ja ratkaisut eivät saa olla vallankäyttöä tai rangaistuksia vaan lääketieteellisiä ja hoidollisia. Korvaushoitoa ei tarvitse ansaita tekemällä temppuja. Riittää, että on todettu opioidiriippuvuus, josta vieroittautuminen ei onnistu, ja potilas hyötyy enemmän korvaushoidosta kuin sen ulkopuolelle jäämisestä.

Margareeta Häkkinen

Margareeta Häkkinen työskentelee ylilääkärinä A-klinikka Oy:n laitospalveluissa.

Kolumni on julkaistu Tiimi-lehdessä 1/2019.

Muokattu viimeksi 28.01.2020.

Tiimi-lehti

Tilaa Tiimi-lehti kotiin tai työpaikalle!

Auta meitä saamaan päihdetyölle mahdollisimman paljon näkyvyyttä. Tilausmaksu on vain 25 euroa vuodessa, ja sillä saat painetun lehden suoraan kotiisi tai työpaikallesi viisi kertaa vuodessa.

Ovatko osoite- tai laskutustietosi muuttuneet? Päivitä tietosi tästä

Tilaa Tiimi-lehti