Kolumni: Kannabiksen kotikasvatusrangaistukset kohtuuttomia

Viime vuosina useampi kuin joka kymmenes käräjäoikeuksien huumausainerikoksista on koskenut kannabiksen kotikasvatusta.

Julkaistu 11.09.2014 | Kannabis
Jaa Artikkeli

Viime vuosina useampi kuin joka kymmenes käräjäoikeuksien huumausainerikoksista on koskenut kannabiksen kotikasvatusta. Kannabiksen kotiviljely on yleistynyt voimakkaasti 2000-luvulla, tosin jyrkin nousu on jo tasaantunut. Aktiivikasvattajia on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arvion mukaan 10 000. Kannabiksen pienimuotoisesta kasvattamisesta on tullut aikaisempaa helpompaa ja samalla lopputuotteen laatu on parantunut.

Euroopassa kannabiksen kotiviljely on korvannut Marokosta tuotavaa hasista ja rikollisorganisaatioiden osuus jakelussa on laskenut. Viljely asettaa näin kyseenalaiseksi huumepolitiikan, joka perustuu tuonnin ja salakuljetuksen ehkäisemiseen. Tietenkin myös kaupallinen toiminta kotiviljelyn ympärillä on lisääntynyt.

Huumausainerikoksista säädettäessä pienimuotoista viljelyä ei juuri kuviteltu olevankaan Suomessa. Huumausaineiden viljely rinnastettiin huumausaineiden valmistukseen ja määritettiin rikokseksi.

Kannabiksen kotikasvatus tulkitaan aina huumausainerikokseksi.

Kannabiksen kotikasvatus tulkitaan aina huumausainerikokseksi riippumatta viljelmän koosta tai laadusta, eikä siitä voida rangaista kaikkein lievimpänä huumausaineen käyttörikoksena. Vähäisimmillään tuomioita annetaan muutamasta viiden sentin mittaisesta kotona kasvatetusta taimesta. Kunnollisen sadon saaminen vaatii vaivannäköä, elämänhallintaa, joskus sofistikoituneita innovaatioita. Poliisi tulkitsee tämän kuitenkin helposti ammattimaisuudeksi ja katsoo, että viljelemiseen liittyy aina levittämisen riski.

Monet VTT Jussi Perälän haastattelemista kotiviljelijöistä korostivat, että kasvatuksesta on muodostunut heille harrastus. Sitä verrattiin puutarhanhoitoon, chilien kasvattamiseen ja kotiviinin valmistamiseen. Haastatellut olivat tutkimuksessa avoimia, he halusivat ymmärrystä toiminnalleen.

Viljelyä harrastavat nuoret ja nuoret aikuiset miehet, jotka asuvat ikätovereitaan useammin yksin, lisäksi heillä on harvemmin perhettä tai lapsia. Ankarat rangaistukset ja huumausainerikollisen leima lisäävät tämän ryhmän syrjäytymisvaaraa.

Rikoslakiprojektin asettama professori Träskmanin työryhmä ehdotti rikoslakiin kolmea astetta. Huumausainerikoksena rangaistaisiin huumausaineiden laiton valmistaminen, kuljettaminen, levittäminen ja hallussapito. Törkeän huumausainerikoksen perusteet tulisi luetella tarkasti. Lisäksi ehdotettiin vähäisiä huumausainerikoksia varten erillistä huumausainerikkomusta koskevaa säännöstä, joka olisi pitänyt sisällään myös huumeiden käytön.

OTT Heini Kainulainen kritisoi väitöskirjassaan suomalaista huumausainekontrollia liian ankaraksi. Olisikin harkittava Kainulaisen ja työryhmän ehdotuksia soveltaen muutosta, jossa pienimuotoinen viljely voitaisiin rinnastaa huumausaineiden käyttöön.

Tapani Sarvanti

Valtiotieteiden tohtori Tapani Sarvanti on sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalineuvos emeritus.


Kolumni on julkaistu Tiimi-lehdessä 4/2014.

Muokattu viimeksi 06.02.2020.