Kolumni: Ei pitäisi puhua huumeista

Ei pitäisi puhua huumeista. Ei ainakaan ratsastaa niillä. Tulisi puhua kannabiksesta, amfetamiinista, opioideista ja niin edelleen, kirjoittaa Mikko Salasuo Tiimi-lehden 2/2020 kolumnissaan.

Julkaistu 24.04.2020 | Huumeet
Jaa Artikkeli

Eräs syvälle mieleeni juurtuneista viisauksista on Pekka Hakkaraisen väitöskirjasta: ”Huumausaine on ennen kaikkea kontrollipoliittinen sopimuskategoria. Huumausaineita ovat aineet, jotka kansainvälisissä sopimuksissa tai kansallisessa lainsäädännössä on niiksi määritelty.”
 
Käsite huumausaine ei kerro mitään yksittäisten aineiden ominaisuuksista, käytön riskeistä tai mahdollisista haitoista. Jos jokin yhdistävä tekijä halutaan määritellä, se on jotkut päihdyttävät vaikutukset suurella osalla huumeista.

Puhuminen yleisesti huumeista on riskien, ennaltaehkäisyn, haittojen ja hoidon näkökulmasta sama kuin kun puhuttaisiin kaikista sairauksista vain sairauksina ‒ erottamatta niitä sen tarkemmin toisistaan. Koko ajatus olisi tietysti sairauksien kohdalla naurettava, sillä hiertymää jalassa hoidetaan aivan eri tavoin kuin päänsärkyä tai ihottumaa.

Esimerkiksi opioidien ongelmakäytöllä on hyvin vähän tekemistä yksittäisten kannabiskokeilujen kanssa.

Kannabiskokeilut ovat lisääntyneet Suomessa jo pitkään. Tuoreen tutkimuksen mukaan opioidien ongelmakäyttäjien määrä on kaksinkertaistunut. Samoin amfetamiinin ongelmakäyttäjien määrä on kasvanut. Sen sijaan nuorten kannabiskokeilut ovat pysyneet viime vuodet varsin vakiintuneella tasolla.
 
Voidaanko siis sanoa, että huumeiden käyttö on lisääntynyt? Vallitsevan puhetavan mukaan voidaan, mutta mitä tällainen lausuma itse asiassa tarkoittaa? Onko siinä mitään järkeä?
 
Kannabista kokeilleiden määrä on kasvanut aina 1990-luvulta lähtien, mutta tämä todella tarkoittaa joskus elämänsä aikana kokeilun tehneitä. Viimeaikaisesta käytöstä raportoi harva. Kannabiksesta aiheutuvat riskit ja haitat ovat vähäisiä, kun niitä verrataan esimerkiksi amfetamiinin ja opioidien vastaaviin.
 
Ongelmakäytöllä tarkoitetaan yleensä opioidien, kokaiinin ja amfetamiinien suonensisäistä tai pitkäaikaista ja säännöllistä käyttöä. Tällä on hyvin vähän tekemistä yksittäisten kannabiskokeilujen kanssa, vaikka molemmista puhutaan ja uutisoidaan yleisesti huumeiden käyttönä.

"Huumeiden käyttö on lisääntynyt” on vetävä otsikko mediassa. ”Nuorten huumeiden käyttö on lisääntynyt” on vielä tehokkaampi skuuppi, sillä se saa aikaan paljon huolta ja pahimmillaan paniikkia. Kumpikaan näistä vetävistä otsikoista ei kuitenkaan kerro mitään siitä, mitä jonkun tietyn aineen kokeilussa tai käytössä on tapahtunut: onko kyse vakavasta yhteiskunnallisesta ongelmasta ja pitääkö vanhempien ja kasvattajien huolestua.
 
Ei pitäisi puhua huumeista. Ei ainakaan ratsastaa niillä. Tulisi puhua kannabiksesta, amfetamiinista, opioideista, kokaiinista, ekstaasista ja niin edelleen. Erityisesti nuoria koskevassa puheessa pitäisi kyetä erityiseen herkkyyteen ja täsmällisyyteen, sillä vanhempien ja kasvattajien huoli on aina aitoa.

Teksti: Mikko Salasuo

Mikko Salasuo on Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian dosentti ja työskentelee vastaavana tutkijana Nuorisotutkimusverkostossa.

Kolumni on julkaistu Tiimi-lehden numerossa 2/2020.

Pieni pyyntö sinulle: auta meitä saamaan enemmän näkyvyyttä päihdetyölle. Pyydämme, että tilaisit Tiimin printtiversion. Tilausmaksu on vain 25 euroa vuodessa, ja sillä saat painetun lehden suoraan kotiisi tai työpaikallesi viisi kertaa vuodessa. Tilauslomakkeen löydät sivun alalaidasta.
 

Muokattu viimeksi 01.06.2020.

Tiimi-lehti

Tilaa Tiimi-lehti kotiin tai työpaikalle!

Auta meitä saamaan päihdetyölle mahdollisimman paljon näkyvyyttä. Tilausmaksu on vain 25 euroa vuodessa, ja sillä saat painetun lehden suoraan kotiisi tai työpaikallesi viisi kertaa vuodessa.

Ovatko osoite- tai laskutustietosi muuttuneet? Päivitä tietosi tästä

Tilaa Tiimi-lehti