Ikääntyminen, alkoholi ja lääkkeet

Alkoholinkäyttö on yleistynyt ikääntyneillä. Palveluita tulisi olla tarjolla myös päihdeongelmaisille ikäihmisille.

Suomi ikääntyy vauhdilla. Kun nyt joka kuudes suomalainen on yli 65-vuotias, 20 vuoden kuluttua sitä on jo joka neljäs. Alkoholinkäyttö on yleistynyt ikääntyneillä. Palveluita tulisi olla tarjolla myös päihdeongelmaisille ikäihmisille.

Varsinkin vuosina 1946–1950 syntyneet ikäluokat ovat erittäin suuria. Suurten ikäluokkien elinaikana elintaso ja koulutustaso ovat nousseet ja kaupungistuminen on ollut hyvin voimakasta. Myös alkoholin juomatavat ovat muuttuneet. 50–69-vuotiaiden alkoholinkulutus on lisääntynyt merkittävästi, käy ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2008 tekemästä juomatapatutkimuksesta.

Alkoholin ja lääkkeiden yhteisvaikutusta ikääntyneillä ei ole juuri tutkittu.

Alkoholin vaikutukset ikääntyneillä ovat ehkä vielä yksilöllisempiä kuin työikäisillä. Iän myötä elimistö vanhenee, mikä tarkoittaa useita fysiologisia muutoksia. Osa meistä ikääntyy siten, että toimintakyky ja hyvä fyysinen kunto säilyvät hyvänä pitkään. Toiset joutuvat jäämään eläkkeelle alle 60-vuotiaana. Krooniset sairaudet, kulumat ja tukielinvaivat lisääntyvät iän myötä ja vaativat hoitoa ja lääkitystä.

Toimintakyvyn lisäksi koettuun elämänlaatuun vaikuttaa hyvin paljon henkinen hyvinvointi. Ikäihminen on ehtinyt kokea elämässään enemmän menetyksiä kuin nuori. Myös suuret elämänmuutokset – sairaudet, eläkkeelle jääminen, liikuntakyvyn rajoittuneisuus, tulojen pieneneminen ja oman elämän läpikäyminen – saattavat aiheuttaa ahdistusta ja pahimmassa tapauksessa masennusta.

Jatkuvasti kehittyvän lääketieteen, paremman ravitsemuksen ja parantuneen yleisen hygienian ansiosta suurin osa suomalaisista elää paljon pidempään kuin ennen. Lääkkeet ovat usein pitkäikäisyyden salaisuus, mutta toisaalta osa syö niitä runsaasti. Tasapainottelu lääkkeiden sopivan määrän kanssa on vaikeaa mutta ei asiantuntijoiden mielestä mahdotonta.

Alkoholin ja lääkkeiden yhteisvaikutusta ikääntyneillä ei ole juuri tutkittu. On kuitenkin tehty paljon tutkimuksia, jotka liittyvät läheisesti aiheeseen ja joista voi myös tehdä johtopäätöksiä. On tiedossa, että emme tunne lääkkeiden yhteisvaikutuksia riittävästi ja että yhteisvaikutukset saattavat olla hyvin yksilöllisiä. Tiedämme myös, että ikääntyneet käyttävät paljon keskushermostoon vaikuttavia kipulääkkeitä sekä uni-, mieliala- ja rauhoittavia lääkkeitä.

Ikääntyneet juovat alkoholia enemmän kuin aiemmin. Ikääntyneiden fysiologia ja psyyke kestävät alkoholia heikommin kuin nuoremmilla. Kun lääkäri pohtii potilaan kanssa lääkitystä, myös alkoholinkäyttö tulisi ottaa puheeksi. Esimerkiksi vahvojen kipulääkkeiden kanssa ei ole suotavaa käyttää alkoholia, eikä ainakaan runsaasti. Lääkkeet ja alkoholi vaikuttavat hyvin eri tavoin riippuen siitä, juoko henkilö jatkuvasti paljon vai satunnaisesti. Myös vähäiset määrät alkoholia saattavat aiheuttaa yllättävän dramaattisia yhteisvaikutuksia. Jos alkoholinkäyttöä ei pystytä tunnistamaan, esimerkiksi verenohennuslääkitys saattaa tuottaa suuria hoidollisia ongelmia.

Kotihoidon ja omalääkärin olisi syytä vaihtaa tietojaan tämänkaltaisissa tilanteissa, sillä kotihoito yleensä on tietoinen asiakkaidensa alkoholinkäytöstä.

Päihdeongelmainen vanhus ei voi olla vain kotihoidon asiakas.

Vanhustenhuolto kärsii työvoimapulasta, eikä yhtä vanhusta kohden ole välttämättä runsaasti aikaa. Työntekijöillä on vain hyvin vähän tai ei lainkaan päihdeosaamista. Heillä on kuitenkin paljon osaamista ihmisten kohtaamisessa ja he yleensä tuntevat hyvin asiakkaansa.

Usein kotihoito kohtaa vaikeimmat ongelmat. Muissa palveluissa voidaan kieltäytyä ottamasta päihdeongelmaista vastaan, mutta koti on se viimeinen paikka, jossa ikääntynyt voi olla. Toisaalta kokemuksia on myös siitä, että ikääntynyt päihdeongelmainen ei saa aina apua edes kotihoidolta.
Useat kotihoitotiimit kohtaavat viikoittain päihdeongelmaisia. Useimmat heistä ovat monisairaita ja heillä on yleensä myös mielenterveyden ongelmia. Kotihoito on usein erittäin huolissaan siitä, miten ja mitä lääkkeitä voi antaa tällaiselle henkilölle.

Mitä voitaisiin tehdä, jotta ikääntyminen, alkoholi ja lääkkeet eivät olisi vaarallinen yhdistelmä? Ehdotukseni perustuvat Liika on aina liikaa -projektin kokemuksiin neljän vuoden kehittämistyön ajalta. Ensiksikin näistä aiheista tulee puhua ja keskustella, ne eivät saa olla tabu. Edistystä on tapahtunut. Vanhustenhuollossa on jo useamman vuoden puhuttu ylilääkityksen ongelmasta ja nyt myös alkoholin vaikutus on tullut keskusteluun mukaan.

Olisi aika tuoda esille useammanlaista ikääntymisen kuvaa. Kun jo vuosisatoja on tiedetty, etteivät ihmiset ikäänny samalla tavalla, myös yhteiskuntasuunnittelun ja palveluiden tulisi ottaa se huomioon. Alkoholinkäytöstä ja hoitomuodoista tarvitaan ikäerityistä tutkimustietoa, joka ottaa huomioon yksilöiden erilaisuuden ja erilaiset tarpeet.

Päihdetyön ammattilaisten gerontologista tietämystä on lisättävä.

Sektorien välistä yhteistyötä on lisättävä. Tätä korostetaan joka paikassa, mutta sen tekeminen todeksi on vaativaa ja pitkäjänteistä työtä. Ei ole ihan yksinkertaista tuoda eri sektoreiden työntekijöitä yhteen ja saada kaikkia puhumaan samaa kieltä ainakaan heti. Mutta yhteistyö on välttämätöntä ja usein palkitsevaa. Päihdeongelmainen vanhus ei voi olla vain kotihoidon asiakas.

Haasteellisten asiakkaiden kohdalla vanhustyön on tehtävä yhä enemmän sektorirajat ylittävää työtä ja lisättävä myös omaa päihdeosaamista. Myös päihdeammattilaisten gerontologista eli vanhenemisen tutkimuksen tietämystä on lisättävä – ellei muusta syystä, niin ainakin siksi, että vanhustyön kanssa tehtävä yhteistyö helpottuisi. Päihdetyössä olisi muutenkin mietittävä, millaisia eroja eri-ikäisten ihmisten kanssa tehdyssä päihdetyössä voisi olla. Joissakin tapauksissa päihdetyön on mentävä sinne missä asiakas on, jos tämä ei syystä tai toisesta pysty tulemaan päihdetyön luokse.

Tulisi kehittää ikääntyneille suunnattuja päihdetyön muotoja, joissa on otettu huomioon yksilön elämän kokonaisvaltaisuus. Tarvitaan jalkautuvia työmuotoja, kuntouttavaa työotetta ja ikääntyneiden kuntoutuskursseja, joissa on huomioitu myös päihde- ja mielenterveyskuntoutus. Tarvitaan myös kuntoutumista tukevia, yhteisöllisiä vertaistoimintamuotoja, kuten päivätoimintaa, vertaisryhmiä ja tuettua asumista.

Ikääntyneille suunnattua ehkäisevää päihdetyötä tulisi kehittää. Tarvitaan asiallista tiedotus- ja oma-apumateriaalia, neuvontapalveluja ja varhaisen puuttumisen eri muotoja. Työikäisille suunnatut ehkäisevän työn muodot eivät saavuta ikääntyneitä.

Päihdeongelma ei saa olla este saada apua, hoitoa ja hoivaa. Jos perustason kotihoito ei pysty antamaan näitä palveluja, on keksittävä muita työtapoja. Ikääntyneitä päihdeongelmaisia ei saa jättää oman onnensa nojaan asuntoihinsa tai pahimmassa tapauksessa kadulle. Yhteiskuntamme on kohdeltava kaikkia kansalaisina, joilla on ihmisoikeudet elämän loppuun saakka. Päihdeongelma ei saa olla syy riisua näitä oikeuksia kansalaisilta, jotka eivät osaa puolustaa omia oikeuksiaan.

Vanhenevien ihmisten palvelujen tulisi olla paljon muutakin kuin sairauksien hoitoa. Tämä on nähdäkseni päihdetyön ydintä. Pitäisi auttaa ja tukea yksilöä kokonaisuutena; ihmisten omien voimavarojen löytymistä on mahdollista vahvistaa kaikenikäisenä. Tämä on paljon tärkeämpää – ja vähintään yhtä vaikeaa – kuin hoitaa päihdeongelmaa.

Teksti: Maria Viljanen

Maria Viljanen työskentelee projektipäällikkönä Sininauhaliiton koordinoimassa Liika on aina liikaa – ikääntyminen ja alkoholi -hankkeessa.

Artikkeli on julkaistu Tiimi-lehdessä 1/2010.

LÄHTEET:
Mauri Aalto & Antti Holopainen: Ikääntyneiden alkoholin suurkulutuksen tunnistaminen ja hoito. Duodecim 13/2008.

Marja Aira: Ikääntyminen alkoholi ja lääkkeet. Teoksessa Anna Alanko & Ilka Haarni (toim.): Ikääntyminen ja alkoholi. Sininauhaliitto 2007.

Ilka Haarni & Lotta Hautamäki: Ikääntyneiden juomatavat. Gaudeamus 2008.
Antti Karisto (toim.): Suuret ikäluokat. Vastapaino 2005.

Elina Laitalainen, Satu Helakorpi & Antti Uutela: Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen ja terveys keväällä 2007 ja niiden muutokset 1993–2007. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 14/2008.

Pia Mäkelä, Heli Mustonen & Petri Huhtanen: Suomalaisten alkoholikäyttötapojen muutokset 2000-luvun alussa. Yhteiskuntapolitiikka 3/2009.

Liika on aina liikaa -hankkeen nettisivut: www.tippavaara.info.


 

Muokattu viimeksi 26.05.2020.

Tiimi-lehti

Tilaa Tiimi-lehti kotiin tai työpaikalle!

Auta meitä saamaan päihdetyölle mahdollisimman paljon näkyvyyttä. Tilausmaksu on vain 25 euroa vuodessa, ja sillä saat painetun lehden suoraan kotiisi tai työpaikallesi viisi kertaa vuodessa.

Ovatko osoite- tai laskutustietosi muuttuneet? Päivitä tietosi tästä

Tilaa Tiimi-lehti