Elina Aution työ on ensisijaisesti olla rinnallakulkija

Maailman onnellisin maa – muttei kaikille. Kehittämissuunnittelija Elina Autio auttaa Tykö-hankkeessa heitä, jotka ovat tipahtaneet yhteiskunnan turvaverkostosta. 

Image

YK:n onnellisuusraportin mukaan Suomi oli vuonna 2020 maailman onnellisin kansa. Onnellisuus ei kuitenkaan tarkoita, etteikö meilläkin olisi ihmisiä, joita yhteiskunnan tukipalvelut eivät koskaan saavuta.

Heille apu täytyy konkreettisesti viedä ja auttaa heitä löytämään ulospääsy elämän kriisitilanteesta. Heitä varten täytyy rakentaa toisenlaisia turvaverkkoja, kulkea rinnalla ja auttaa kohti tasaisempaa polkua. Tällaiseen tiheämmän turvaverkon luomiseen tarvitaan rinnalla kulkemisen ammattilaisia, sellaisia kuin Tykö-hankkeen kehittämissuunnittelija Elina Autio

Itselleni koen omimmaksi työtavaksi sen, että saan tehdä töitä ”vallattomasti”, takaani ei löydy lääkkeitä tai muita hyötyjä.

Elina valmistui Diakonia-ammattikorkeakoulusta sosionomiksi vuonna 2003. Harjoitteluiden kautta hän huomasi, että lastensuojelu ja päihdetyö tuntuivat omimmalta alueelta. Työvuosien ja erilaisten työtehtävien kertyessä Elina ymmärsi, ettei poliklinikkatyö vastaanotoilla tapahtuva työ ollut se, jossa hän pystyisi auttamaan parhaiten asiakkaitaan.  

”Huomasin, että kaikkein eniten haluan tehdä työtä, jossa on mahdollisuus auttaa kokonaisvaltaisesti ja sen verran, kuin ihminen sillä hetkellä apua tarvitsee saadakseen asioita järjestykseen. Usein ihmisten elämäntilanteet voivat olla niin kaoottisia, että niitä ei ratkota nopeasti ja apua tarvitaankin pitkään ja monissa elämänvaiheissa. Itselleni koen omimmaksi työtavaksi sen, että saan tehdä töitä 'vallattomasti', takaani ei löydy lääkkeitä tai muita hyötyjä. Tarjottavana on vain aikaa ja mahdollisuus auttaa.” 

Elina on tehnyt lähes koko työuransa ajan haittoja vähentävää päihdetyötä. Hän on työskennellyt Diakonissalaitoksella ja A-klinikkasäätiöllä terveysneuvontatyössä ja monissa muissa haittoja vähentävissä palveluissa. Kohderyhmänä ovat aina olleet huumeita pistämällä käyttävät. 

Haittoja vähentävä päihdetyö huumeita käyttävien ihmisten parissa tarkoittaa työmuotoa, jossa ihmistä tuetaan ja autetaan muuttamaan itselleen tai ympäristölleen haitallista toimintaa ja käyttäytymistä vähemmän haitalliseksi ja elämänlaatua kohentavaksi.

Siinä pyritään myös vaikuttamaan yhteiskuntaan ja ympäristöön siten, että huumeiden käytön haitat olisivat mahdollisimman vähäiset ja huumeita käyttävillä olisi mahdollisuus ja oikeus osallisuuteen yhteiskunnassa. 

Toivon herättely on tärkeimpiä asioita.

Elina on työskennellyt tämän vuoden alusta lähtien Tampereella Tykö-hankkeessa. Se on A-klinikkasäätiön Euroopan sosiaalirahaston rahoittama kaksivuotinen hanke, joka toimii Tampereella A-klinikkasäätiön Völjyn yhteydessä. Völjy on Tampereella sijaitseva matalan kynnyksen toimipiste, joka tarjoaa tekemistä, toimintaa ja asumisen tukea huumeita käyttäville ihmisille.  

Tykö-hanke tekee etsivää asunnottomuustyötä. Elinan lisäksi Tykössä työskentelee kehittämissuunnittelija Krista Laine. Tykö pyrkii tavoittamaan huumeita käyttäviä ihmisiä, joita mikään muu palvelu ei ole tavoittanut, ja auttamaan heitä erilaisissa asunnottomuuden tai asumisen pulmissa. 

”Asuminen ei suju tai asuntoa ei ole. Ihmisellä ei välttämättä ole minkäänlaista kontaktia yhteiskuntaan tai palveluihin. Meidän tehtävämme on tavoittaa heitä ja saada heidät ottamaan apu vastaan.”  

Elinan asiakkailla on usein monia ongelmia ja heidän elämäntilanteidensa selvittelyyn voi mennä paljonkin aikaa. Kärsivällisyyttä ja rinnalla kulkemisen kykyä tarvitaan. Jos asiakkaalla ei ole asuntoa, henkilöpapereita eikä pankkitunnuksia, asuminen ei ole aivan ensimmäisenä mielessä. Silloin ensimmäinen ja tärkein tehtävä on luoda kontakti ja löytää luottamus.  

”Häpeä ja valtava leimautumisen pelko usein estää avun hakemisen. Ihminen käpertyy itseensä, saattaa ajatella, ettei kukaan voi häntä auttaa. Siinä hetkessä toivon herättely on tärkeimpiä asioita”, Elina kertoo. 

Rinnalla kuljetaan niin kauan kuin on tarve.

Asiakkaiden tilanteita lähdetään selvittämään konkreettisesti: miten hänet tavoitetaan, mikä asia on se, joka helpottaa olemista juuri siinä hetkessä eniten? Tapaamisia sovitaan ja vyyhtiä lähdetään purkamaan niin, että saadaan pala kerrallaan ihmisen tilanne selvemmäksi.  

Elinan työ on usein sellaista, jossa varmasti huomaa selvästi tekevänsä jotain. Se on monipuolista ja kirjavaa: asiakkaita tavataan Völjyssä, kahviloissa, kaduilla ja kodeissa. Tehdään hakemuksia yhdessä, kysytään kuulumisia, löydetään asiakkaalle sopivat palvelut ja kuljetaan niissä mukana. Lisäksi työntekijät tekevät kotikäyntejä asiakkaiden luona ja tekevät etsivää työtä kaduilla. Kaikessa mennään asiakkaan ehdoilla ja rinnalla kuljetaan niin kauan kuin on tarve.  

Tykö-hanke aloitti toimintansa tilanteessa, jossa koronarajoitukset olivat jatkuneet jo vuoden. Ne kasvattavat työn haastekerrointa. Ihmiset, jotka eivät muutenkaan ole olleet palveluiden piirissä, ovat nyt vielä vähemmän kiinni missään.  

”Ihmiset voivat olla ilman asuntoa ja puhelinta, eikä heillä ole välttämättä mitään kiinnekohtaa tai minkäänlaista luottamuksellista suhdetta yhteenkään auttavaan tahoon. Olemme tehneet nyt kevään aikana paljon töitä saadaksemme ihmisten luottamuksen ja vakuutettua heidät siitä, että kannattaa tulla uudelleenkin Tyköön.”  

Epidemian aiheuttama yhteiskunnan sulkeutuminen on vaikeuttanut työtä. Kaikki asiakkaat eivät halua tulla Völjyn tiloihin, koska he mieltävät matalan kynnyksen toimipisteenkin viranomaiseksi, eikä luottamusta sellaiseen ole. Kahvilat ovat kiinni eikä muitakaan julkisia tapaamispaikkoja oikein ole. Jos asiakkaalla ei ole puhelinta, on hänen etsimisensä Tampereen kokoisesta kaupungista erittäin haastavaa.  

”Painimme paljon sen kanssa, miten saamme ihmiset valitsemaan meidän luokse tulemisen muiden asioiden sijasta. He voivat joutua valitsemaan meidät tapaamisen ja yöpaikan tai lääkkeiden saamisen väliltä. Miten silloin vakuutat, että meidän tapaaminen kannattaa silti?”  

Palveluiden jähmeys ja paksu byrokratia aiheuttavat paljon sellaisia kynnyksiä, joita Tykö-hankkeen kaltaisessa työssä on työntekijänkin vaikea ylittää. Ihannetilanne olisi, että apua saisi joustavasti ja jokaisen omista lähtökohdista käsin. Arki on kuitenkin usein kaukana siitä. 

”Tietyt palvelut ovat esimerkiksi erittäin tarkkojen ja rajattujen puhelinaikojen takana tai ylipäätään asiakkaillemme erittäin vaikeasti tavoitettavia. Tai jos varaa ajan esimerkiksi arviointikäynnille avohoitoon, sen saa vasta kahden kuukauden päähän. Palvelut ovat niin ylikuormittuneita. Onhan se ihan älytöntä, kun avun pitäisi olla nyt tässä”, Elina puuskahtaa.  

Henkisesti vaativassa työssä on tärkeää, että työyhteisö toimii.  

”Meillä on tietyt toistuvat rutiinit. Reflektoimme työtämme päivittäin ja puramme haastavat hetket yhdessä Völjyn työyhteisön kanssa. Näissä hetkissä on lupa sanoa kuormittavat asiat ääneen”, Elina kertoo.

Kun ymmärrät ja näet trauman kokonaisuuden, ymmärrät myös tilannetta eri tavalla.

Traumakäyttäytymiseen liittyvää työnohjausta on joka kolmas viikko. Se on tärkeä voimavara rinnalla kulkemiseen. Toisen ihmisen hankalaakin käytöstä auttaa jaksamaan ymmärrys siitä, että moni ihminen on traumatisoitunut. 

”Kun ymmärrät ja näet trauman kokonaisuuden, ymmärrät myös tilannetta eri tavalla. Se auttaa ymmärtämään epäloogistakin käyttäytymistä, kuten tapaamisten perumista, tuhoavaa käytöstä ja ajoittaisia asiakkaiden katoamisiakin.” 
”Ja työajan ulkopuolinen maailma on ihan eri. Siellä minä olen äiti ja siellä on lemmikit ja muuta. Se tuo vastapainoa”, Elina nauraa heleästi ja kertoo oppineensa päästämään irti työstään, kun työaika on täysi.  
 
Tykö-hankkeelle on kaksivuotinen rahoitus, vaikka jo nyt tiedetään, etteivät siinä ajassa katoa ne ongelmat, joita varten hanke on luotu. Vaaditaan erittäin pitkäjänteistä työtä kuntien ja kaupunkien puolelta, ennen kuin Tykön kaltaista työtä ei enää tarvita.  

”Se tarkoittaisi, että luodaan kiinni pitäviä palvelumalleja, joissa asiakkuus ei pääty, vaikka asiakas ei aina sitoudukaan tapaamisiin. Ja se vaatii myös, että palveluntuottajat pitävät työntekijöistään kiinni”, Elina pohtii.  

Työntekijöiden vaihtuvuus vaikuttaa vahvasti siihen, että asiakkaat eivät kiinnity palveluihin. Ohut luottamus on helppo rikkoa: jos asioita hoitava ihminen vaihtuu tiuhaan, ei luottamusta synny eivätkä asiat hoidu.  

Aina voidaan tehdä jotakin toisen hyväksi. 

Elina Autio piirtää ihanneyhteiskunnan kuvana, jossa moottoritien sijaan ihmiset voisivat kulkea omia polkujaan. 

”Työn pitää lähteä jo lapsuudesta ja ennaltaehkäisevän työn tulee olla suuressa roolissa. Kynnys puuttua tulisi meillä kaikilla olla vielä matalampi. Se vaatii valtavasti rohkeutta”, hän toteaa.  

Ihanneyhteiskuntaa meillä ei ehkä vielä ole, mutta pieni palanen toivoa ja rohkeutta löytyy Elinan haastattelussa hänen viimeisestä vastauksestaan: ”Aina voidaan tehdä jotakin toisen hyväksi.” 

Elina Autio, kehittämissuunnittelija, Tykö-hanke 

Paras ominaisuutesi työssä? 
Olisi kiinnostavaa kysyä asiakkailta, mitä he vastaisivat. Itselle tulee ensimmäisenä mieleen kyky luoda kontakti asiakkaaseen. Sekä sinnikkyys. Kovin helposti en anna periksi hankalissakaan tilanteissa. Yleensä on aina jotain tehtävissä ja todellisia umpikujia on vain harvoin.  
 
Huonoin ominaisuutesi työssä? 
Teknisten laitteiden kanssa sietokykyni on olematon. Kun aletaan puhumaan reitittimistä tai muusta teknisestä laitteistosta, korvani sulkeutuvat automaattisesti. 

Rakkain työkalusi? 
Tärkein työkalu taitaa olla oma pää. Pään huolto ja kunnossapito täytyy huomioida, muuten työ ei suju. Toinen tärkeä ”työkalu” on meidän oma työtiimi. Tiimistä saa tuen, turvan ja avun jaksamiseen. Yksin tätä työtä ei tehdä. 

Mitä työ on sinulle opettanut? 
Kohtaamaan ihmisen ilman ennakko-oletuksia ja lempeällä uteliaisuudella. Elämä ei kohtele meitä tasapuolisesti ja koettu elämä jättää jälkensä meistä jokaiseen. Kolhut ja kannettu taakka näkyvät joskus aika isostikin käyttäytymisessä ja olemuksessa, mutta kaikissa meissä on kuitenkin tarve tulla näkyväksi. Kun keskittyy kuulemaan toista, löytyy yhteinen sävel yleensä ihan mukavasti.    
 
Mistä saat vastapainoa työllesi? 
Metsässä haahuilu rescue-koirieni kanssa on parasta pään nollausta.  
 
Mitä tekisit, jos et olisi kehittämissuunnittelija Tykö-hankkeessa? 
Terveysneuvontatyötä voisin tehdä edelleen. Helposti innostuvana ihmisenä näen itseni monessa, mutta haittoja vähentävä työ on aina ollut omin työkenttä. Eläkkeellä voisin perustaa eläinten vanhainkodin. Tai muuttaa ulkomaille ja tehdä siellä töitä kodittomien eläinten parissa.

Teksti ja kuva: Annuska Dal Maso

Artikkeli on julkaistu Tiimi-lehdessä 3/2021.

PIENI PYYNTÖ SINULLE: auta meitä saamaan enemmän näkyvyyttä päihdetyölle. Pyydämme, että tilaisit Tiimin printtiversion. Tilausmaksu on vain 25 euroa vuodessa, ja sillä saat painetun lehden suoraan kotiisi tai työpaikallesi viisi kertaa vuodessa. Tilauslomakkeen löydät tämän sivun alalaidasta. Tervetuloa Tiimin lukijaksi!

Muokattu viimeksi 29.06.2021.

Tiimi-lehti

Tilaa Tiimi-lehti kotiin tai työpaikalle!

Auta meitä saamaan päihdetyölle mahdollisimman paljon näkyvyyttä. Tilausmaksu on vain 25 euroa vuodessa, ja sillä saat painetun lehden suoraan kotiisi tai työpaikallesi viisi kertaa vuodessa.

Ovatko osoite- tai laskutustietosi muuttuneet? Päivitä tietosi tästä

Tilaa Tiimi-lehti