Alkoholiongelman puheeksiotossa on vastuu meillä jokaisella

Tuoreen tutkimuksemme mukaan jopa puolet suomalaisista kokee alkoholiongelman puheeksioton vaikeaksi. Samaan aikaan maksamme yhteiskuntana puoli miljardia vuodessa siitä, että asioihin ei puututa riittävän ajoissa. Addiktiot ja työelämä -yksikkömme päällikkö Camilla Metsäranta kertoo, mikä avuksi kestämättömäksi muodostuneessa tilanteessa.

Image
Camilla Metsäranta
Julkaistu 16.03.2023 | Alkoholi
Jaa Artikkeli

Alkoholin ja muiden päihteiden haitat näkyvät työpaikoilla, mutta emme helposti ota puheeksi ikäviksi tai vaikeiksi koettuja asioita. Tähän varmasti vaikuttaa yhteiskunnassamme päihdeongelmiin ja päihdeongelmista kärsiviin liitetyt negatiiviset ennakkokäsitykset ja yleistykset – stigmat.

Kohtasin erään pienyrityksen toimitusjohtajan, joka tuskaili asiaa minulle. Heidän työyhteisössään on alkoholia ongelmatasolla käyttävä henkilö ja toimitusjohtaja kysyi minulta apua, miten tässä tilanteessa kuuluisi toimia. Mitkä olisivat ne oikeat sanat, joilla asiaa lähestyä.

Sanoin toimitusjohtajalle, että kokeile näitä neljää sanaa: Saanko mä auttaa sua?

Miellämme alkoholinkäytön yksityisasiaksi, mutta työelämässä ongelmaksi kehittynyt riippuvuus ja sen muille aiheuttamat haitat ovat kaikkea muuta kuin yksityisasia. Riippuvuus on sairaus ja sen luonteeseen kuuluu usein ongelman kieltäminen. Addiktiosta kärsivä ihminen on yleensä se viimeinen, joka ymmärtää tilanteensa. Siksi puheeksioton merkitys on niin valtava.

Näin otat alkoholiongelman työpaikalla puheeksi

Vietämme työpaikoilla suuren osan valveillaoloajasta. Läheisimmät ihmiset saattavat olla juuri ne työkaverit, joilla olisi avainrooli alkoholiongelman puheeksiotossa.

Tutkimuksemme mukaan suomalaiset tunnistavat puheeksioton merkityksen, mutta itse toiminta on haastavaa peräti joka toiselle vastanneista. Lisäksi helposti koetaan, että vastuu on jollain toisella, kuten pomolla tai työterveydellä.

Vastuuta ei voi ulkoistaa. Vastuu on jokaisella, joka huomaa työkaverissa mahdollista riskikäyttäytymistä.

Yksi kysymys, yksi kohtaaminen voi pelastaa henkilön elämän. Silloin jo inhimillinen, läsnäoleva kohtaaminen riittää. Asiasta kysymiseen ei tarvita mitään erityistä supertaitoa, vaan voit edetä esimerkiksi seuraavalla tavalla:

  • Mitä sulle kuuluu? Onko kaikki hyvin, olen huomannut, olen huolissani…? Saanko mä auttaa sua? Mennäänkö kahville?
  • Onko sulla itselläsi ideaa, mitä tässä voisi tehdä?
  • Selvitetään yhdessä, miten tästä eteenpäin. Vaihtoehtoja on aina olemassa enemmän kuin yksi.

Meidän on yhdessä tehtävä töitä sen eteen, että yhteiskuntamme olisi inhimillisempi. Olisi hienoa, että addiktioista voisi puhua ilman, että joutuu häpeämään. Oli kyseessä sitten addiktiosta kärsivä ihminen itse tai hänen läheisensä.

Muokattu viimeksi 17.03.2023.