Ota yhteyttä
Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

01.06.2023 | Kolumni

Addiktioni muuttui läheisriippuvuudeksi

”Huomasin taannoin, että addiktioni puhkesi uudelleen. Yritin parantaa äidinvaistomaisesti nuorempaa miestä, joka yhä rimpuilee päihteiden kanssa. Ymmärsin, että vaikka itse olen lopettanut päihteiden käytön, se ei tarkoita, että olisin pelastunut addiktiosairaudelta”, kirjoittaa verkkokolumnistimme Hanna-Mari Kärki.

Kaikki alkoi pienestä. Tapasimme vertaisryhmässä ja tulimme mainiosti juttuun. Pian olin siivoamassa hänen kotiaan ja maksamassa siivoustarvikkeita omasta lompakostani. Olimme vasta tavanneet, mutta muutama rätti ja pesuaine eivät minulle paljoa maksaneet.

Sen verran paljon ne kuitenkin maksavat, että päihteiden käyttäjän omassa prioriteettijärjestyksessä kodin puhtaus ja kunnossapito ovat monesti toissijainen asia.

Läheisriippuvuus – huolenpitoa vai pakkomielteisyyttä?

Seuraavaksi olin viemässä hänen luokseen verhoja ja astioita: siskolta saadut Vallilat ja äidiltä saadut Arabiat. Minulle tuli tunne, että enemmän käyttöä hänellä niille olisi, koska itse omistan jo kaikenlaista.

Huomasin kyseleväni missä hän viettää aikaansa tai millaisten ihmisten seurassa. Olin tietoinen siitä, mitä päihteitä hän milloinkin käyttää. Murehdin, huolehdin ja tarjosin ongelmiin ratkaisua. Kun viemärit vuotivat yli, vein viemärinavaajaa pyytämättä. Aina ei tarvinnut edes ongelmaa, kun olin jo tarjoamassa neuvoani. Ja jos joku menisi pieleen, pääsisin sanomaan, että olisit nyt vain kuunnellut minua.

Sain häneltä selvinpäin nöyrää arvostusta ja päihtyneenä arvostus puuttui joskus kokonaan. Jatkoin silti auttamistani uudelleen ja uudelleen, jotta saisin jonkun tyhjiön sisälläni täytetyksi.

Jossain vaiheessa ymmärsin, että vanha, käyttövuosieni aikainen läheisriippuvuus nosti raittiissa mielessäni päätään.

Päihdekuntoutuksessa opin, että läheisriippuvuudesta kärsivä alkaa elämään elämäänsä toisen henkilön kautta. Voimakkaasti läheisriippuvainen voi unohtaa kokonaan omat tarpeensa, ja hänestä tulee toisen tarpeiden täyttäjä. Läheisriippuvainen arvottaa itseänsä muiden kautta.

Opin kiintymyssuhdemallin jo lapsena

Minun lapsuudenkodissani ei koskaan puuttunut tavaraa. Taloudellisesti meillä oli kaikki kunnossa, mutta kotona en varsinaisesti oppinut merkittäviä tunne- ja keskustelutaitoja.

Kiintymyssuhdemalli, jonka opin, oli välttelevää. Sain useammin tavaraa, kuin kuulin suoraan, että minusta ollaan ylpeitä. Jäin murrosiän kehitysvuosina vaille rajoja, keskusteluyhteyttä tai fyysistä läheisyyttä.

Olen myöhemmin ymmärtänyt, että välttelevän, ristiriitaisen tai turvattoman kiintymyssuhdemallin oppinut voi päätyä useammin huonoihin ihmissuhteisiin, jotka ovat täynnä käänteitä ja draamaa. Äärimmäinen ihmissuhde tuntuu voimakkaalta ja intensiiviseltä, mikä saa ensimmäistä kertaa aikaan tunteen huomatuksi ja rakastetuksi tulemisesta.  

Kokemuksesta tiedän, että haitallisista riippuvuuksista voi toipua ja opetella elämään toisenlaista elämää, mutta ensin täytyy ottaa ensimmäinen askel muutokseen eli ongelman tiedostamiseen. Siitäkin huolimatta alttius oirehtia samoista asioista erilaisissa elämäntilanteissa ei koskaan katoa.

Huomasin tämän päihteitä käyttävän addiktin rinnalla jo muutamassa kuukaudessa. Niinpä minun oli vain otettava etäisyyttä.

Blog
Hanna-Mari Kärki istuu portailla ja katsoo kameraan
Kovasta huumeriippuvuudesta on mahdollista vapautua

Uusi verkkokolumnistimme Hanna-Mari Kärki päätyi alaikäisenä kovien huumeiden maailmaan. Nyt kolmekymppisenä hän on ollut vuoden raittiina päihderiippuvuudestaan. Hanna-Mari kertoo omista kokemuksistaan ja toivoo, että niiden kautta syntyisi toivoa myös muille.